Advertise on podcast: Sivumennen

Jonna ja Johanna keskustelevat vuoden hittiromaanista, Caro Claire Burken Eilisvuodesta - tai pikemminkin sen takana olevasta someilmiöstä. Luetaanko kirjaa kuin biofiktiota, joka paljastaa menestyvän influensserin ruman elämän? Mistä koko tradwife-ilmiö kertoo – ja joko se meni ohi? Miksi liberaalit eivät ole yhtä hyviä tarinankertojia ja tunteiden herättäjiä kuin konservatiivit? Ja vielä: mitä yhteistä on tradwifeillä, natseilla ja hipstereillä?

Miksi ihmiset pahastuvat, kun heille tärkeää asiaa kritisoidaan? Mikä on sijansa huumorilla - kauhun lajityypissä, teatterissa tai politiikassa? Johanna on lukenut Ben Lerneriä ja Jonna Arundhati Royta. He jakavat myös kesän näyttelyvinkkinsä ja pahoittelevat jo etukäteen sitä, että tekoäly mainitaan.

Johanna on lukenut Siri Hustvedtin kirjan Paul Austerin kuolemasta ja ymmärtää että surukirjalisuudella on aina paikkansa. Surusta puhuu myös Anna Lindhin poika David ensimmäisessä haastattelussaan. Jonna on katsonut Backroomsin ja miettii, miten se kanavoi hänen uniminäänsä. Entä mitä uutta Zadie Smith tuo ikivanhaan keskusteluun kulttuurisesta omimisesta.

Johanna on katsellut Devil wears Prada 2:n ja analysoi sen käsitystä naisista työelämässä. Entä mistä kertoo vanhojen mallien suosio muodin maailmassa? Jonna on lukenut Leonora Carringtonin Kuulotorven ja unelmoi jo ajasta vanhana, anarkistisena naisena.

Keskustelemme kolmesta teoksessa, jossa nainen todistaa hulluksi tullutta maailmaa (kuulostaako tutulta, anyone?): Solvej Ballen Tilavuuden laskemisesta, Marlen Haushoferin Seinä sekä Pluribus-tv-sarja. Lisäksi Johanna kertoo yhden-naisen-kapinastaan ja Jonna pohtii seksin merkitystä nykytelkkarissa.

Johanna ja Jonna vuodattavat sentimentaalisesti mutta myös järkiperäisesti seuralaiseläimistään ja heidän herättämistä ajatuksista. Miksi Mary Gaitskill ja Doris Lessing onnistuivat hoivaamaan eläimiä mutta eivät lapsiaan? Miksi Vivian Gornick kritisoi Lessingin kissakirjoituksia? Ja miten tämä liittyy siihen, kuinka Laura Gustafssonin Lihakirja meillä vastaanotettiin? Paljon kysymyksiä, vastaamme mihin muistimme.

Jenny Erpenbeckin romaani Kairos saa meidät keskustelemaan muun muassa monipuolisesta totuudesta, ihmisten välisestä vallankäytöstä (jota joskus rakkaudeksi erehdytään kutsumaan) sekä ihmisen suhteesta valtioon.

Jatkamme keskustelua yksinäisyydestä: millaista on digitaalinen yksinäisyys? Entä miten tekoälyn väitetään ratkaisevan ongelmat, jotka se itse asiassa aiheuttaa. Mutta voiko taide lievittää yksinäisyyttä, kuten Olivia Laing uskoo? Puhumme myös kahdesta avioliittokäsityksestä: tuoko se kaaokseen järjestystä (muusikko Nick Cave) vai onko se väkivaltaa (Rachel Cusk). Voiko taiteilijanainen oikeasti olla vapaa? Lopuksi myös kaksi kesäelokuvasuositusta.

Olivia Laingin kirja Yksinäisten kaupunki pohtii taiteilijaelämäkertojen kautta yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Me pohdimme, onko yhteisöllisyys vastaus yksinäisyyteen ja mistä sitä löytää? Entä kenellä on nykymaailmassa oikeus yksityisyyteen? Ja miksi politiikka on seksikästä mutta poliitikkojen seksielämästä emme halua tietää mitään?

Jonna ja Johanna etsivät yhteisöllisyyttä kirkon penkistä ja videopalvelusta. Missä voi tuntea yhteyttä ihmislajiin, saada lohdutusta pelkoon ja löytää vastarinnan paikkoja? Lisäksi he syventyvät Jonas Hassen Khemirin romaaniin Siskokset, jonka johdattamana he puhuvat mm. vaikenemisesta ja avautumisesta.

Populaarikulttuurissa seksi näyttäytyy usein valtapelinä, mutta irlantilaiskirjailija Sally Rooney haluaa kuvata seksikohtauksilla sitä, miten yhteys kahden ihmisen välillä syntyy. Onnistuuko hän pyrkimyksessään uudessa Intermezzo-kirjassaan? Puhumme myös David Lynchin sanattomasta yhteyden solmimisesta elokuvan kielen avulla sekä siitä, mitä Babygirl-elokuva puolestaan kertoo seksuaalisuudesta. Jakso on nauhoitettu Tekstifestareilla Tekstin talossa tammikuussa.

Koskaan ei ole liian myöhäistä palata pikkujoulutunnelmiin! Vuoden pimeimpänä aikana puhumme paikkoihin piilotetuista äänettömistä viesteistä, puhumme unista ja niiden ihmisistä ja puhumme siitä, voiko hoivaajan nähdä toimijana. Jakson kirjana Han Kangin Älä jätä hyvästejä.

Ajan henki on saavuttanut Sivumennenin kuin varkain. Johanna on vieraillut  Auschwitz-Birkenaussa ja tutustunut natsielämäkertoihin. Jonna on syventynyt holokaustikirjallisuuteen ja -elokuviin. Mutta onko maailma menettänyt yhteyden siihen, mitä fasismi on? Ja nyt kun mieliämme manipuloivat mitättömät miehet algoritmien avulla, onko ihmisyydellä toivoa?

Kirjallisuus innoittaa Jonnan ja Johannan puhumaan intohimosta mieheen ja intohimosta demokratiaan. Jakson muita aiheita ovat sukeltelu ja omahyväisyys. Mainitaan siinä myös sanat workshop, johtamisoppi ja implementointi – sekä Matti Vanhanen.

Miranda Julyn uusi romaani Nelinkontin on villinhauska ja viiltävän epätoivoinen romaani keski-ikäisen naisen avioliittokriisistä, keski-iän kriisistä, vaihdevuosista sekä seksuaalisesta heräämisestä. Romaanin pidäkkeettömyys saa Johannan ja Jonnan pohtimaan myös aitouden käsitettä.