Advertise on podcast: Traumainformoitu Toivo

Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee aidosti nähdyksi? Entä mitä tapahtuu silloin, kun hän joutuu jatkuvasti varomaan sanojaan, mukautumaan muiden odotuksiin tai piilottamaan osia itsestään? Tässä Traumainformoitu toivo -podcastin jaksossa keskustelemme psykologi ja tietokirjailija Pekka Töllin kanssa nähdyksi tulemisen, arvostuksen ja aitouden merkityksestä. Pohdimme, miten ihmissuhteemme muovaavat käsitystämme itsestämme ja millaiset kohtaamiset antavat meille rohkeutta olla omia itsejämme. Uskaltaako toinen olla minun kanssani oma itsensä? Tämä kysymys kääntää katseen omaan tapaamme kohdata muita. Emme voi päättää toisen puolesta, kokeeko hän olonsa turvalliseksi seurassamme. Voimme kuitenkin tarkastella, millaista tilaa omalla toiminnallamme toiselle rakennamme. Pekka kuvaa kiinnostavasti myös sitä, kuinka turvallinen ja arvostava kohtaaminen voi auttaa ihmistä ikään kuin laajenemaan. Uskaltamaan enemmän, näyttämään epävarmuutensa, iloitsemaan ja löytämään itsestään jotakin sellaista, mikä on aiemmin jäänyt piiloon. Keskustelemme myös aitouden ja mukautumisen välisestä tasapainosta. Miten olla oma itsensä hylkäämättä itseään tai hukkaamatta toisia? Voimmeko oppia tunnistamaan omat tarpeemme ja samalla säilyttää yhteyden toisiin ihmisiin? Jakson loppupuolella pysähdymme erityisesti toivon ja toimijuuden äärelle. Joskus yksikin kohtaaminen voi auttaa ihmistä näkemään itsessään jotakin arvokasta ja mahdollisuuden tulevaisuuteen, jota hän ei vielä itse kykene näkemään. Mitä kaikkea hyvää voisimmekaan saada toisissamme kasvamaan, jos oppisimme katsomaan toisiamme hieman arvostavammin? Tervetuloa kuuntelemaan keskustelua ihmisyydestä, kohtaamisesta sekä turvan ja toivon rakentumisesta ihmisten välisissä suhteissa. Lisätietoa ja luettavaa Pekka Töllin kirjat Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa (Tammi, 2024) Miten olla minä (Tammi, 2026) Artikkelit ja haastattelut Yle: Arvostava kohtaaminen voi jopa pidentää elinikää Psykologilehti: Aidoksi tulemisen polku Kuntalehti: Keskeistä on kuulluksi tuleminen Lisää Pekka Töllistä Pekka Töllin verkkosivut

Miten suojella lasta ja samalla kohdata vanhempi arvostavasti? Entä mistä ammattilainen löytää toivoa silloin, kun tilanteet ovat erityisen vaikeita? Sanna Välimäki Miten suojella lasta ja samalla kohdata vanhempi arvostavasti? Entä mistä ammattilainen löytää toivoa silloin, kun tilanteet ovat erityisen vaikeita? Jatkamme keskustelua Jonna Yli-Viikarin, sosionomi (YAMK), ja Sanna Välimäen, Kasper ry toiminnanjohtajan ja väitöskirjatutkijan, kanssa palvelukokemuksista, turvallisuudesta ja traumainformoidusta työotteesta. Tässä jaksossa siirrymme yhä vaativampiin tilanteisiin. Puhumme muun muassa päihteisiin liittyvistä huolista, lasten suojelemisesta, kiireellisistä sijoituksista ja siitä, millainen merkitys ammattilaisen vuorovaikutuksella on keskellä kriisiä. Lastensuojelussa joudutaan toisinaan tekemään päätöksiä, jotka ovat välttämättömiä lapsen turvallisuuden kannalta mutta voivat samalla olla vanhemmalle äärimmäisen raskaita. Miten vaikeistakin asioista voidaan puhua niin, ettei ihmisen arvokkuus katoa? Miten säilyttää yhteys silloinkin, kun yhteisymmärrystä ei löydy? Pohdimme myös työntekijöiden kuormitusta, työyhteisöjen ja organisaatioiden vastuuta sekä sitä, miten ammatillista toivoa voidaan ylläpitää silloinkin, kun palvelujärjestelmän rakenteet tuntuvat vaikeuttavan hyvän työn tekemistä. Toisinaan ihminen ei itse kykene näkemään mahdollisuutta parempaan. Silloin toinen ihminen voi hetkeksi kannatella toivoa hänen puolestaan. Traumainformoidun työotteen ytimessä ei ole vaikeiden asioiden välttäminen, vaan mahdollisuus kohdata toinen ihminen turvallisesti, arvostavasti ja inhimillisesti myös kaikkein vaikeimmissa tilanteissa. Tämä on kaksiosaisen keskustelumme jälkimmäinen jakso. Ensimmäisessä osassa käsittelimme erityisesti palvelutrauman syntymistä, kohtaamisen merkitystä ja luottamuksen rakentumista. Jonna Yli-Viikari Lisätietoa ja tukea Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja keskusteluapua lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille ja läheisille. Kasper ry – lastensuojelun tuki ja toiminta Vertaistuki vanhemmille ja läheisille Lastensuojelun neuvonta ja ohjaus Materiaalia lastensuojelun ammattilaisille ja vanhemmille Jonna Yli-Viikarin opinnäytetyö Yli-Viikari, J. (2025). Pakotettuna haavoittavaan pyöritykseen – Lastensuojelu vanhemman palvelutraumana. Laurea-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö. Lue opinnäytetyö Theseuksessa

Voiko auttamaan tarkoitettu palvelu myös haavoittaa? Mitä tapahtuu, kun ihminen ei tulekaan kuulluksi tai kohdatuksi silloin, kun hän kaikkein eniten tarvitsisi apua? Sanna Välimäki Tässä Traumainformoitu toivo -podcastin jaksossa vieraina ovat Jonna Yli-Viikari, sosionomi (YAMK), sekä Sanna Välimäki, Kasper ry toiminnanjohtaja ja väitöskirjatutkija. Puhumme palvelutraumasta, lastensuojelun asiakasvanhempien kokemuksista sekä siitä, miten kohtaamiset ja palvelujärjestelmän toimintatavat voivat joko vahvistaa turvallisuutta ja luottamusta tai lisätä jo ennestään vaikeassa tilanteessa olevan ihmisen kuormitusta. Miksi ensimmäisellä kohtaamisella on niin suuri merkitys? Miten ammattilainen voi tunnistaa käyttäytymisen taustalla olevaa turvattomuutta, pelkoa tai aikaisempia haavoittavia kokemuksia? Entä miten luottamusta voidaan rakentaa tilanteissa, joissa asiakkaan ja työntekijän välillä on väistämättä myös valtaa? Keskustelemme myös työntekijöiden hyvinvoinnista ja turvallisen työyhteisön merkityksestä. Traumainformoitu työote ei ole vain yksittäisen ammattilaisen tapa kohdata ihminen, vaan se tarvitsee tuekseen rakenteita, jotka mahdollistavat pysähtymisen, reflektion ja inhimillisen työskentelyn. Turvallinen kohtaaminen ei muuta menneisyyttä, mutta se voi avata mahdollisuuden toisenlaiseen kokemukseen – ja vähitellen myös luottamuksen rakentumiseen. Tämä on kaksiosaisen keskustelumme ensimmäinen jakso. Toisessa osassa jatkamme vaikeiden lastensuojelutilanteiden, ammatillisen vastuun ja toivon äärellä. Jonna Yli-Viikari Lisätietoa ja tukea Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja keskusteluapua lastensuojelun asiakasperheiden vanhemmille ja läheisille. Kasper ry – lastensuojelun tuki ja toiminta Vertaistuki vanhemmille ja läheisille Lastensuojelun neuvonta ja ohjaus Materiaalia lastensuojelun ammattilaisille ja vanhemmille Jonna Yli-Viikarin opinnäytetyö Yli-Viikari, J. (2025). Pakotettuna haavoittavaan pyöritykseen – Lastensuojelu vanhemman palvelutraumana. Laurea-ammattikorkeakoulu, YAMK-opinnäytetyö. Lue opinnäytetyö Theseuksessa

Miten kohdata toisen ihmisen kärsimystä niin, ettei itse vähitellen uuvu tai menetä kykyään myötätuntoon? Entä mitä ammatillisuus oikeastaan tarkoittaa silloin, kun työssä kuullaan ihmisten kaikkein kipeimmistä kokemuksista? Traumainformoitu Toivo -podcastin neljännellä kaudella saamme uudelleen vieraaksi Johanna Linner Matikan, joka työskentelee Tukinainen ry johtavana kriisityöntekijänä. Johanna on työskennellyt pitkään traumainformoidun työotteen, väkivaltatyön ja palvelujen kehittämisen parissa. Väitöstutkimuksessaan hän tarkastelee lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden ihmisten toipumista ja turvallisuuden uudelleen rakentumista. Keskustelussa pysähdymme kysymään, miten auttaja voi säilyttää kykynsä kohdata toinen ihminen aidosti myös silloin, kun työssä kuultavat kokemukset ovat raskaita. Johanna muistuttaa, että inhimillisen kärsimyksen kohtaaminen kuuluu ihmistyön luonteeseen. Ammatillisuus ei tarkoita tunteettomuutta tai etäisyyttä, vaan kykyä tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan niin, että toisen ihmisen kokemukselle jää tilaa. ”Olla ihminen toiselle, elävästi ja aidosti. Jakaa sitä, mitä yhdessä kohdataan. Tuossa on jotain tosi oleellista.” Mutta mistä tunnistaa, kun oma kuormitus alkaa kasvaa liian suureksi? Johanna kuvaa uupumisen merkkejä, jotka voivat näkyä unessa, kehossa, ihmissuhteissa tai vähitellen hiipuvana ilona ja toiveikkuutena. Erityisen tärkeänä hän pitää kyynistymisen tunnistamista: hetkeä, jolloin toisen ihmisen kärsimykseen alkaa suhtautua aiempaa kylmemmin. Työntekijän hyvinvointia ei kuitenkaan voi palauttaa vain yksilön omaksi vastuuksi. Keskustelemme työnohjauksen, realististen tavoitteiden, toimivan palveluverkoston ja turvallisen työyhteisön merkityksestä. Myös työn arjen rakenteilla, johtamisella ja mahdollisuudella jakaa vaikeita kokemuksia on suuri vaikutus siihen, miten ammattilainen jaksaa. ”Eli sä oot ihminen ja sä tunnet oikealla tavalla kun niin tapahtuu. Se on osa tätä työtä.” Johanna tuo keskusteluun myös seksuaaliväkivaltaa kokeneiden ihmisten näkökulman. Traumaattiset kokemukset voivat nousta käsittelyssä mieleen ja kehoon ikään kuin ne tapahtuisivat uudelleen. Turvallinen kohtaaminen, nykyhetkeen ankkuroituminen ja kokemusten ymmärrettäväksi tekeminen voivat auttaa ihmistä käsittelemään tapahtunutta. Puhumme myös häpeästä ja syyllisyydestä, jotka voivat vaikeuttaa väkivaltakokemuksista kertomista. Joskus jo se, että toinen ihminen kuuntelee, ymmärtää ja auttaa tunnistamaan kokemukseen liittyviä reaktioita voi avata mahdollisuuden toipumiseen. Keskustelussa nousee vahvasti esiin myös järjestöjen merkitys. Seksuaaliväkivaltaa kokenut ihminen voi tarvita apua pitkään tapahtuneen jälkeen. Matalan kynnyksen palvelut mahdollistavat kohtaamisen silloinkin, kun akuutti kriisivaihe on jo ohi. Järjestöihin kohdistuvat rahoitusleikkaukset herättävät siksi huolta paitsi palvelujen saatavuudesta myös avun tarvitsijoiden turvallisuuden kokemuksesta. Lopuksi palaamme neljännen kauden yhteiseen kysymykseen: mitkä ihmisten väliset rakennuspalikat vahvistavat turvaa, toivoa ja toipumista? Johannan vastaus on yksinkertainen mutta merkityksellinen: yhteys. Yhteys, jossa ihminen voi tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Jossa on tilaa sekä haavoittuvuudelle että ilolle. Ja jossa vaikeiden kokemusten keskellä voi vähitellen syntyä luottamus siihen, ettei tarvitse selviytyä yksin. Ehkä toivo rakentuu juuri tällaisissa hetkissä: kun toinen ihminen on aidosti läsnä. Rinnalla kulkeminen tekee elämästä vähän kevyempää. Johannan omia julkaisuja Husso, M., Linner Matikka, J., Makkonen, T. & Salonen, A. O. (2026). Väkivallan haavoittavuus ja toimijuuden muutos lähisuhdeväkivallan kohteena olleiden kirjoituksissa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti. https://research.utu.fi/converis/portal/detail/Publication/526755382?lang=fi_FI Linner Matikka, J. & Hipp, T. (toim.) (2023). Traumainformoitu työote. PS-kustannus. Keskeinen suomalainen asiantuntijateos traumainformoidusta työskentelystä, turv

Mitä tapahtuu lapselle, kun hänen käyttäytymisensä herättää aikuisissa avuttomuutta, pelkoa tai kokemuksen siitä, ettei hänen kanssaan enää pärjätä? Entä miten voisimme rakentaa sellaista yhteistyötä, jossa lapsen ei tarvitsisi siirtyä yhä uudelleen paikasta toiseen saadakseen tarvitsemaansa apua? Traumainformoitu Toivo -podcastin neljännen kauden avausjaksossa keskustelemme lastenpsykiatrian erikoislääkäri Krista Liskolan kanssa vahvasti oireilevien lasten kohtaamisesta sekä lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyöstä. Krista muistuttaa, että voimakkaan oireilun taustalla voi olla monia toisiinsa kietoutuvia tekijöitä: psykiatrisia häiriöitä, neurokehityksellisiä erityispiirteitä, traumaattisia kokemuksia ja turvattomuutta. Ulospäin näkyvä aggressiivisuus tai itsetuhoisuus ei kuitenkaan määritä lasta ihmisenä. ”Lapsi ei ole se hänen oireilunsa, vaan siellä taustalla on se pieni tai nuori ihminen, ja jos hänellä olisi keinoja toimia toisin niin hän toimisi toisin.” Erityisen vahingolliseksi Krista kuvaa tilanteen, jossa lapsi alkaa itsekin havaita etteivät aikuiset koe pärjäävänsä hänen kanssaan. Myös toistuvat sijoituspaikan vaihdokset voivat vahvistaa kokemusta siitä, ettei lapselle löydy paikkaa, jossa hänen kanssaan pystyttäisiin elämään ja työskentelemään. Keskustelussa pysähdymme myös kysymään, mitä lapsen turvallisuus oikeastaan tarkoittaa. Krista kertoo lapsesta, joka oli useiden sijoitusten ja hoitojaksojen jälkeen osannut sanoittaa olevansa ensimmäistä kertaa paikassa, jossa häntä ei pelätä. Lastensuojelulla ja lastenpsykiatrialla on erilaiset tehtävät, mutta yhteinen lapsi. Joskus yhteistyö kuitenkin ajautuu vastakkainasetteluun: lapsen arki pitäisi ensin vakauttaa, mutta miten se onnistuu, jos lapsen oireilu on niin voimakasta, etteivät aikuiset selviydy ilman lisätukea? Krista haastaa ammattilaisia siirtymään pelkästä työnjaon pohtimisesta kohti todellista yhdessä tekemistä. Lapsen tukeminen edellyttää myös hänen arjessaan toimivien aikuisten tukemista, toisten työn ymmärtämistä ja mahdollisuutta jakaa vaikeita tilanteita. ”Meidän ei pitäisi ainoastaan istua sen saman pöydän ääressä, vaan ihan oikeasti tehdä työtä yhdessä.” Keskustelemme myös lapsen oman äänen kuulemisesta, vanhempien tukemisesta ilman syyllistämistä sekä siitä, miksi hoitoa ei aina tarvitse lykätä diagnoosin tai täydellisen vakauden löytymiseen saakka. Jakson lopussa Krista nostaa turvan, toivon ja toipumisen tärkeäksi rakennuspalikaksi emotionaalisen saatavilla olemisen. Se koskee paitsi lasten ja aikuisten välisiä suhteita myös ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä. Ehkä yksi kaikkein tärkeimmistä viesteistä onkin se, että ei tarvitse selviytyä yksin. Ei lapsen, eikä niiden aikuistenkaan, joiden tehtävänä on auttaa lasta. Kristan julkaisuja: Liskola, K. (2024). Intergenerational Transmission in the Context of International Adoption. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Lue väitöskirja. Tutkimus käsittelee vanhempien psyykkisen hyvinvoinnin, temperamentin ja lasten käyttäytymisen välisiä yhteyksiä. https://helda.helsinki.fi/items/41775c2f-d8c5-43cb-89ac-415db62e59fd Haravuori, H. & Liskola, K. (2025). Kun psyykkisesti oireileva nuori tulee päivystykseen. Suomen Lääkärilehti 80(10), 790–793. https://researchportal.helsinki.fi/fi/publications/kun-psyykkisesti-oireileva-nuori-tulee-p%C3%A4ivystykseen/ Liskola ym. (2022). Do the Temperamental Characteristics of Both Mother and Child Influence the Well-Being of Adopted and Non-Adopted Children? Children, 9(8), 1227. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9406479/ Liskola ym. (2021). The effects of maternal depression on their perception of emotional and behavioral problems of their internationally adopted children. Child and Adolescent Psychiatry and Mental Health, 15, 41. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8383450/ Keskustelun aihetta täydentäviä julkaisuja THL (2018). Lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian yhteiset asiakkaat – yhteinen vastuu. ht

Riittakerttu Kaltiala on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja TAYS nuorisopsykiatrian ylilääkäri, joka sekä ohjaa tutkimusta että kouluttaa uusia nuorisopsykiatrian erikoislääkäreitä. Kaltiala oli jo omien opintojensa alussa erityisen kiinnostunut nuorten mielenterveydestä ja sen edistämisestä. Vaikka myöhemmin erityisen vaativahoitoisten nuorten hoito-osaston eli EVA-osaston perustaminen ja sen ylilääkärinä toimiminen tuntui hyvinkin vaativalta tehtävältä, hän halusi lähteä luomaan ja kehittämään Tampereen yliopistosairaalan yhteydessä olevaa täysin uutta toimintamallia. Työtä kehitettiin kansainvälisten mallien pohjalta.  Nuoret, jotka tulevat EVA-jaksolle ovat usein hyvin huonovointisia ja pyrkivät vakavasti satuttamaan joko itseään tai toisiaan. Kuitenkin useita nuoria pystytään auttamaan ja tukemaan. EVA-jaksolle tulevilla nuorilla on usein hyvin vähän verkostoa, suhteet läheisiin ovat voineet katketa. Jos mahdollista, nuoren ja vanhempien yhteydenpitoa ja yhteistyötä pyritään vahvistamaan. Yleensä aina, kun lapsella on mielenterveyden haasteita, vanhemmat kantavat suurta syyllisyyttä tilanteesta. Vanhemmat tarvitsevat tähän tukea ja apua myös.  EVA:lla nuorta autetaan monilla tavoin. Huolellinen diagnostiikka on erittäin tärkeää, kun potilaiden kuntoutusta aletaan suunnittelemaan. Monilla nuorilla on vaikea-asteisia viha- ja väkivaltaongelmia. Lisäksi moni nuorista on voinut jo omaksua voimakkaita antisosiaalisia käyttäytymismalleja. Monilla nuorilla myös nuoruuden kehitystehtävät ovat usein jääneet kesken, joten nuoria pyritään tukemaan käymään niitä läpi mahdollisuuksien mukaan.  - Eli hoidetaan sitä psykiatrista häiriötä, hoidetaan itsevihaa ja väkivaltaongelmaa sekä pyritään vielä edistämään näitä nuoruuden kehitystehtäviä.  - Jos erittäin vaativahoitoisen nuoren kanssa ei voida työskennellä sillä osa-alueella, missä eniten toivottaisiin kuntoutumista, aina voidaan edistää jonkin toisen alueen hyvinvointia, Riittakerttu Kaltiala sanoo. Monet nuorista kuntoutuvat hyvin.  - Vaikka olemme järjestelmässä se viimeinen takaseinä, eteenpäin pääsevät kaikki nuoret, Riittakerttu kertoo. Meillä nuoret oppivat tärkeitä tunnesäätelyn ja arjen hallinnan taitoja, jotka joka tapauksessa auttavat elämässä eteenpäin.  EVA-jaksolle tulevat nuoret ovat usein joutuneet käymään läpi hyvin monia sijaishuoltolaitoksien sekä psykiatristen osastojen vaihdoksia. Nuorelle on tullut kokemus, että “aikuiset ammattilaiset eivät taaskaan pärjänneet minun kanssani, olen aivan mahdoton, olen aivan hirveän paha”. Nuoret kyllä kokeilevatkin, testaavat, että pärjäävätkö aikuiset nuoren kanssa, mikä sisältää sen ajatuksen että olenko miten paha, että pärjätäänkö minun kanssa. Luottamuksen voittamisessa menee aina jonkin aikaa. Jotta työskentely EVA:lla voi onnistua, koko työyhteisön pitää toimia ja työskennellä tiiviisti yhdessä. Työyhteisön yhtenäisyyttä on tärkeää tavoitteellisesti ylläpitää, samoin kuin jatkuvaa kouluttautumista ja kehittämistä.  Monilla EVA-jaksolle tulevista nuorista on vakavaa traumataustaa. Lapsi, jolla on traumataustaa saattaa usein käyttäytyä hyvin epäjohdonmukaisesti tai yllättävästi, ja nimenomaan traumatietoisuus on tärkeä työkalu nuoren ymmärtämisessä ja nuoren tukemisessa ymmärtämään itseään. Traumainformoitua työotetta tarvitaan arjessa, vaikka traumapsykoterapia ei monille EVA-jaksolla oleville sillä hetkellä sopisikaan.  - Nuoruusikä on toivoa täynnä, koska nuoruusiässä voi tapahtua hyviä, positiivisia muutoksia, Riittakerttu sanoo.  Riittakerttu Kaltialan henkilökohtaiset sivut: https://riittakerttu.fi/ Riittakerttu Kaltialan tutkijasivut: https://researchportal.tuni.fi/fi/persons/riittakerttu-kaltiala Linkki Riittakerttu Kaltialan julkaisuihin: https://riittakerttu.fi/publications/

Anu Miettinen kiinnostui kasvatustieteistä aikoinaan YT-neuvotteluiden jälkeen, ja työt Nokian koulutusorganisaatiossa vaihtuivat uuden alan opiskeluun. Varhaiskasvatuksen opintojen vanavedessä kasvatuspsykologian maisteriopinnot tukivat omaa kasvua vanhempana, kun vanhemmuus nosti myös omaa traumataustaa pintaan. Anun selviytymiskeinona oli tutkia aiheeseen liittyvää teoriaa ja hankkia lisää tietoa omista reaktioista, sekä löytää uusia, hedelmällisempiä tapoja toimia.  Anu on ollut pitkään mukana Suomen trauma ja dissosiaatio-yhdistyksessä eli Disso ry:ssä, ensin sihteerinä ja myöhemmin puheenjohtajana. Nyt hallitustyöskentely on jäänyt taakse. Disso ry keskittyy tukemaan vaikeasta traumatisoitumisesta toipuvia henkilöitä. Vertaistoiminta on yhdistyksen toiminnassa tärkeää ja keskeistä. Anun puheenjohtajuuskauden aikana kehitettiin Disso ry:ssä myös tietoisuusnauha traumatisoitumisesta kärsiville henkilöille. Emotionaalinen traumatisoituminen koskettaa monia, ja on siksikin tärkeää lisätä aiheeseen liittyvää tietoutta ja vähentää häpeää ja stigmatisointia.  Oma vanhemmuus voi nostaa kenellä tahansa eletyt emotionaalisen trauman kokemukset mieleen. Silloin on tärkeää tiedostaa, että kaikki omat reaktiot eivät ole valintoja, vaan hermoston toimintaa. Kun tämän tunnistaa, on helpompi lähteä työstämään omia toimintatapojaan, katkaista ylisukupolvista traumatisoitumisen kierrettä! Halusta auttaa syntyi myös Anun yritys, Traumama.  https://www.disso.fi/ Anu Miettisen omat sivut: https://www.traumama.com

Stressin purku kehosta TRE-menetelmällä. Vieraana Kirsi Törmi, tanssitaiteen tohtori, psykoterapeutti, hahmoterapeutti, työnohjaaja, TRE-kouluttaja

Tutkimusprofessori Taina Laajasalo työskentelee erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Suuri osa ajasta kuluu ACE-tutkimuksen parissa.  ACE-tutkimus (Adverse Childhood Experiences) on lapsuuden ajan haitallisten kokemusten tutkimusta, jossa tutkitaan ja pyritään ehkäisemään haitallisten lapsuuden ajan kokemusten, kuten väkivallan, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmien sekä laiminlyönnin vaikutuksia lapsiin. Myös vanhempien riitaisa ero, jossa lapsi jää riidan välikappaleeksi voidaan katsoa olevan ACE-kokemus. Kun ACE-tutkimus alkoi joitakin kymmeniä vuosia sitten, tarkasteltiin lähinnä kodin olosuhteita, mutta nykyään tiedostetaan myös esimerkiksi koulukiusaamisen ja kodin ulkopuolisten kaltoinkohtelun negatiivinen merkitys lapsen myöhemmälle hyvinvoinnille. ACE-tutkimuksen kautta on tullut selvästi ilmi, että kasautuessaan ACE-kokemukset lisäävät voimakkaasti riskiä esimerkiksi myöhemmille mielenterveyden häiriöille, päihdehäiriöille ja itsetuhoisuudelle mutta selvästi myös esimerkiksi syövälle ja sydänsairauksille. Myös akateemisille taidoille ACE-kokemuksista on selvää haittaa. ACE-kokemukset ovat siis myös iso kansanterveydellinen haitta. Monella tällä hetkellä huonosti voivalla lapsella tai aikuisella on taustallaan nimenomaan kasautuneita ACE-kokemuksia.  - Toivo toimii kuitenkin puskurina ACE-kokemuksia vastaan. Toivo voi auttaa selviämään vaikeistakin kokemuksista, Taina Laajasalo sanoo.  ACE-kokemukset eivät ole myöskään suoraan deterministisiä, on tärkeää tiedostaa että suoraan nämä eivät automaattisesti vaikuta haitallisesti.  - Ja se yksikin turvallinen aikuinen lapsen tai nuoren elämässä voi riittää kumoamaan haitallisten lapsuuden ajan kokemusten vaikutuksia.  Linkkejä, joista löytyy lisätietoa ACE-kokemuksista: https://acelife.fi https://sites.utu.fi/finnbrain https://www.iloajatoivoa.fi/blogs/lapsuuden-haitalliset-kokemukset-ace---tasmallinen-mittari-vai-elamanhistorian-tyokalu- https://traumainformoitu.fi/ace-tapahtumat-ja-niiden-merkitys/ https://psykologilehti.fi/lapsuudenaikaiset-haitalliset-kokemukset-seuraamukset-ja-mekanismit%EF%BF%BC https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/haitalliset-lapsuudenkokemukset-elamankulussa-pitkan-aikavalin-seuraukset-ja-vaikuttavat-ehkaisyn-keinot-acelife- https://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/ Taina Laajasalon tutkijasivu, josta löytyy linkkejä Tainan julkaisuihin:  https://thl.fi/thl/organisaatio/osastot-ja-yksikot/turva/turva-ja-suojelu/henkilosto/taina-laajasalo

-Dialogisuus on yhteinen tutkimusmatka ihmisyyteen, toiseen ihmiseen ja tutustumiseen muihin ja itseen. Toisin sanoen dialogisuus on sillä tavalla toimimista, että molemmilla syntyy halu tutustua syvemmin toiseen, sanoo Jukka Pyhäjoki, KM, perhepsykoterapeutti, työnohjaajakouluttaja, NLP trainer, systeemisyys- ja dialogisuus kouluttaja.  -Ja aina mukana pitää olla tietyllä tavalla kysymysmerkki lopussa, eli ollaan kysyvällä asenteella, ihmettelemässä yhdessä. Dialogisuus on tällaisen maailmankuvan todeksi elämistä, Jukka jatkaa.  Jukan eli Jukkiksen mukaan luottamusta voi syntyä hetkessä. Välttämättä ei tarvita pitkää prosessia. Voi tapahtua “silmänräpäys-luottamusta”, jossa esimerkiksi lastensuojelun asiakas voi silmänräpäyksessä kokea luottamusta sosiaalityöntekijään. On kuitenkin tärkeää muistaa, että runsaasti kipua kokeneet ihmiset ovat hyvin tarkkoja skannaamaan ihmisiä ja arvioimaan sitä, voiko toiseen henkilöön luottaa. Selviytyminen elämässä on vaatinut intensiivistä toisten tarkkailua.  Ihmissuhdetyöhön kuuluu paljon epävarmuutta, ei-tietämistä. Kuitenkin kohtaamista voi syntyä juuri epävarmuuden maastossa! Epävarmuuden sietäminen on vaikeaa, ja ihmissuhdetyössä pitää melkeinpä rakastaa epävarmuutta, kun sitä joutuu kohtaamaan niin paljon!   -A-klinikalla meillä oli joskus sellainen sanonta, että jos et voi raitistaa toista ihmistä, voit raitistaa teidän suhdetta, Jukkis kertoo. Jo se, että toinen kokee tulevansa kuulluksi, on usein todella hoitavaa. Jotta voi toimia dialogisesti, täytyy itse voida riittävän hyvin. Jos on kovin kuormittunut, dialogisuudessa tarvittava etuotsalohko ei oikein silloin toimi, Jukka Pyhäjoki sanoo.  Jukkiksen kirjoituksia:  Hyviksi (ja huonoiksi) havaittuja ratkaisuja työelämän epäkohtiin  https://blogi.thl.fi/hyviksi-ja-huonoiksi-havaittuja-ratkaisuja-tyoelaman-epakohtiin Systeemisen työtavan rantautuminen Suomen lastensuojeluun https://perhejapariterapialehti.journal.fi/article/view/141946/89524 Hyvien käytäntöjen dialogit Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90856/URN_ISBN_978-952-245-638-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y  https://blogi.thl.fi/people/jukka-pyhajoki https://blogi.thl.fi/tarttuuko-dialogi-omassa-organisaatiossasi https://lapsenmaailma.fi/blogit/lapselliset-miehet/vieraskyna-iska-mulla-on-epavarma-olo

Hermollisesti herkän hyvinvointi. Vieraana Nina Pyykkönen, erikoispsykologi, PsL yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, ekoterapeutti, jungilainen coach ACC (ICF) Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Nina_2025.jpg Nina Pyykkönen kertoo erittäin asiantuntevasti hermostollisesta herkkyydestä eli erityisherkkyydestä. Synnymme tietynlaisella temperamentilla varustettuina, mutta meihin vaikuttaa myös ympäristössä koettu hyvä ja paha. -On tärkeää luoda tilanteita, joissa ihmisten välinen yhteys mahdollistuu, näin myös toipuminen voi alkaa, Nina sanoo. -Lapsuuden aikaisen traumatisoitumisen vaikutusta voidaan verrata jopa vammautumiseen. Mutta siitä on mahdollista toipua! Oman hermostollisen herkkyyden ymmärtäminen voi auttaa ja tukea toipumista merkittävästi. Me olemme muovautuvia, kykeneviä toipumaan. Linkkejä, mistä löytää lisätietoja: www.mentalisaatio.fi Koulutuspäivät hermostollisen herkkyyden kirjosta: https://www.mentalisaatio.fi/l/hermostollisen-herkkyyden-kirjo-ja-sen-hyodyntaminen-mielenterveystyossa https://www.mentalisaatio.fi/l/hermostollisen-herkkyyden-kirjo-ja-sen-hyodyntaminen-tyoelamassa Uutiskirjeen tilaus kiinnostuneille: https://mailchi.mp/61257358d4f3/suomen-mentalisaatioinstituutti  Pajulo, M., Salo, S., & Pyykkönen, N. (2025). Mentalisaatio ja reflektiivinen funktio. Teoksessa Kirsti Kumpulainen, Eeva Aronen, Hanna Ebeling, Eila Laukkanen, Mauri Marttunen, Kaija Puura & Andre Sourander (toim.) Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria. Duodecim. Printon: Tallinna. Pyykkönen N, Alfthan N (2024). Mentalisaatio ihmissuhteissa -kortit. Reuna Publishing House Oy. 1. painos. Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023. Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo. Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry. Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä. Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus. Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1/2020. Pyykkönen N (2018). Mentalisaatio huostaanotetun lapsen kehityksen tukena. Julkaisussa Niemi-Järvinen P, (Toim.) (2020). Iskä, äiskä, omahoitsu ja mä siltaa rakentamassa. Perhekeskeisen asiakastyön käsikirja lastensuojelun ammattilaisille. Pelastakaa Lapset ryn julkaisusarja nro 26. Pyykkönen N. (2017). Episteeminen luottamus kehityksen mahdollistajana. Kliininen ja yhteiskunnallinen näkökulma. Teoksessa: Laitinen, I. & Ollikainen, S. (toim.) Mentalisaatio. Teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö, 2017. Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2016). Mentalisaatio - ydinalue lasta suojaavassa työssä. Perheterapia 1/2016. Suomen mielenterveysseura. Pajulo M, Salo S, Pyykkönen N. (2015). Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 131 (11): 1050-7. Laitinen, I., Ollikainen, S., Kalland, M., Keinänen, M., Guðrún Kristmannsdóttir, Laitila, P., . . . Pyykkönen, N. (2017). Mentalisaatio: Teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö.

Miten varhaiset kiintymyssuhteet vaikuttavat meidän myöhempään hyvinvointiimme? Voiko omaa kiintymyssuhdemallia parantaa tai hoivata aikuisena paremmaksi, ehjemmäksi?  Sanna Isosäviä voisi sanoa kiintymyssuhteiden erityisasiantuntijaksi. Sanna kertoo kiinnostuneensa kiintymyssuhteen merkityksestä työskennellessään lastensuojelussa sellaisten perheiden kanssa, joissa oli pieniä lapsia. Käytännön työ ohjasi kiinnittämään huomiota kiintymyssuhteiden ylisukupolvisuuteen, siihen, miten esimerkiksi lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen omien vanhempien kiintymyssuhde vaikutti heidän vanhemmuudessaan.  Sanna Isosävin suosittelemia koulutustapahtumia  Vuoden kriisi- ja traumatyön 'päätapahtuma' eli kansallinen Kriisi- ja traumakonferenssi 13.-14.11.2025 Helsingissä ja videovälitteisesti. Teemana 'äärirajoilta kohti toivoa - keinoja kriiseistä ja traumoista toipumiseen'. Tärkeä tilaisuus tavata kollegoita ja tulla elpymään ja ravitsemaan itseään. https://www.kriisijatraumakonferenssi.fi Kansainvälisesti meritoituneen, superhyvän kouluttajan Nicole Mullerin mentalisaatiopohjainen traumafokusoitu koulutus on saatu nyt Suomeen, 25.-26.8. Traumatisoituneiden lasten ja perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille, joilla on jo perustietoa mentalisaatiopohjaisesta työskentelystä. https://traumaterapiakeskus.com/koulutukset/mbtc-ja-trauma-tyoskentely-traumatisoituneiden-lasten-ja-heidan-traumatisoituneiden-vanhempiensa-kanssa-25-26-8-2025-helsinki Apua auttajalle -webinaarisarja on ihmistyötä tekevän mahdollisuus rauhassa, turvallisissa puitteissa miettiä omaan taustaan, jaksamiseen ja traumatyön tekemiseen liittyviä teemoja:  https://traumaterapiakeskus.com/koulutukset/apua-auttajalle-koulutus-kevat-2025-webinaari Traumaterapiakeskuksen tuottamia artikkeleja: https://traumaterapiakeskus.com/artikkelit Traumaterapiakeskuksen kustantamia kirjoja löydät täältä, monia löytyy hyvin myös kirjastoista: https://traumaterapiakeskus.com/tuotteet/kirjat Tässä linkki kirjaan Traumainformoitu työote, johon Sanna kirjoitti luvun mm. ammattilaisten oman kiintymyssuhteen vaikutuksesta heidän työskentelyssään. Myös tätä kirjaa löytyy hyvin kirjastoista. https://www.opettajantietopalvelu.fi/Johanna-Linner-Matikka/Traumainformoitu-ty%C3%B6ote.html

Leo Nyqvist kiinnostui väkivaltatyöstä työskennellessään aikanaan oikeuspsykiatrisessa yksikössä, jossa tehtiin mielentilatutkimuksia. Perheväkivallan ehkäisemisestä tuli Leolle tuolloin sydämenasia. Yhteistyö pohjoismaisten toimijoiden kanssa ohjasi väkivaltatyön muotoutumista Suomessa. Myös moniammatillisuuden ja monitoimijaisen työn kehittäminen on ollut Leolle erittäin tärkeää, jotta väkivaltatyö on muodostunut vaikuttavaksi toimintamalliksi.  - Monitoimijainen, traumainformoitu työote on äärettömän tärkeä osa väkivaltatyötä. Traumatietoista ajattelua tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää väkivallan ja esimerkiksi lastensuojelutarpeen ylisukupolvinen periytyminen. Erittäin usein väkivallan tekijä on itse kokenut väkivaltaa ensin, jo omassa lapsuudessaan, Leo sanoo.  -Erityisesti perheväkivallan ehkäisemiseksi ja karsimiseksi tarvittaisiin varhaista, kokonaisvaltaista tukea perheille, hän jatkaa.  Leo puhuu jaksossa koskettavasti auttajan emotionaalisesta kuormittumisesta. Kun työntekijä kuulee kertomuksia väkivallasta ja väkivaltatilanteista, osa traumaattista tarinaa “tarttuu” myös työntekijään ja vaikuttaa sekundaarisen, toissijaisen traumatisoitumisen kautta työntekijän hermojärjestelmään. Siksi traumainformoitu työote ja traumatietoisuus on niin tärkeää. Jopa yksi, riittävän raskas traumaattinen asiakascase voi saada aikaan sen, että työntekijä jättää työnsä. Tärkein, yksittäinen työntekijää vahvistava työtapa työpaikoilla on se, että työorganisaation, esihenkilöiden ja työnohjauksen ovet ovat auki työntekijälle puhua ja purkaa kokemustaan. Kukaan ammattilainen ei saa ajatella, että hän olisi niin taitava, kokenut tai osaava, että häneen ei ihmisten kipeät kokemukset vaikuta.  Leon artikkeleita löytyy täältä:  https://www.utu.fi/fi/ihmiset/leo-nyqvist Leon suosittelemia materiaaleja:  GUSTAV SCHULMAN:  Väkivalta ja sietämättömien tunteiden kierrätys: https://www.perhejaverkostokeskus.fi/tiedostot/20/Schulman%20-%20Vakivalta%20ja%20sietamattomien.pdf

Aster Hedman, sosiaalityön maisteriopiskelija, kouluttaja, traumaselviytyjä, Traumainformoitu Toivo -podcastin host Traumatisoitumista ei tarvitse pelätä. Riittävällä tuella ja avulla voi hyvinkin kipeästä asiasta syntyä kaunista ja hyvää.  Trauma voitaisiin hyvin yksinkertaistaen määritellä niin, että kyseessä on pelon kokemus, jonka aikana ei olla saatu riittävää tukea ympäristöltä, eli koemme riittävästi pelkoa ja avuttomuutta yhdessä. Ei tarvitse olla jotakin graavia, tarkkarajaista tapahtumaa jotta ihminen traumatisoituu, tästä hyvänä esimerkkinä on niin sanottu kehityksellinen trauma, josta meillä oli tällä kaudella  kertomassa Juha Klaavu. Juhan jaksoa pääsee kuuntelemaan tästä: https://traumainformoitu.fi/kehityksellinen-trauma-ja-toivon-loytyminen-vieraana-juha-klaavu-psykoanalyyttinen-psykoterapeutti-jungilainen-psykoanalyytikko/ Traumatisoituminen voi vaikuttaa erityisesti paitsi yksilön stressinsäätelykykyyn, myös muistiin ja toimintatapoihin yleensäkin. Pääset lukemaan emotionaalisen traumatisoitumisen vaikutuksesta kognitiivisille toiminnoille tästä: https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/ Traumainformoidun ajattelutavan mukaan ihminen toimii aina ymmärrettävästi, normaalilla tavalla suhteessa kaikkeen siihen epänormaaliin, mitä hän  on joutunut elämässään aikaisemmin kokemaan. Esimerkiksi päihdeongelma nähdään traumainformoidun ajattelutavan mukaan seurauksena jostakin aikaisemmin koetusta, ei välttämättä syynä, joka yksistään voitaisiin hoitaa pois, ja ongelmat tällöin helpottuisivat.  Täältä löydät lähteet, joita Aster käytti jakson aiheissa:  Bartlett, J. & Steber, K. (9.5.2019). How to implement trauma-informed care to  build resilience to childhood trauma – child trends. Saatavilla https://www.researchgate.net/publication/334679706_How_to_Implement_Trauma-informed_Care_to_Build_Resilience_to_Childhood_Trauma_-Child_Trends Bath, H. (2015). The three pillars of traumawise care: healing in the other 23 hours. Reclaiming children and youth. Winter 2015, volume 23, number 4. Saatavilla https://pdfs.semanticscholar.org/b3fb/da00061f77003960364321f76740bc99d3ab.pdf?_ga=2.41777322.965575572.1590042907-1975089827.1590042907 Becker-Weidman, A. (2013). DDP-aapinen. Vuorovaikutteinen psykoterapia pähkinänkuoressa. Näyttöön perustuva tehokas hoitomenetelmä. Tampere: PT-kustannus. Brunzell, T., Stokes, H. & Waters, L. (2015). Trauma-informed positive education: Using positive psychology to strengthen vulnerable students. Contemp School Psychol (2016) 20:63-83. California Association of School Psychologists. DOI 10.1007/s40688-015-0070-x. Burke Harris, N. (2019). Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Helsinki: Basam books Covington. S.S. (2008) Women and Addiction: A Trauma-Informed Approach, Journal of Psychoactive Drugs, 40:sup5, 377-385, DOI:10.1080/02791072.2008.10400665  Dana, D. (2020). How to help our nervous systems during a pandemic. Psychotherapynetworker. Saatavilla 6.9.2020 https://www.psychotherapynetworker.org/blog/details/1741/how-to-help-our-nervous-systems-during-a-pandemic  Elomaa, A-P. (2016). Immunomodulatory changes in depression, adverse childhood experiences and sleep disturbances. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2142-0 Karlsson, L., Tolvanen, M., Scheinin, N. M., Uusitupa, H-M., Korja, R., Ekholm, E., Tuulari, J. J., Pajulo, M., Huotilainen, M., Paunio, T., Karlsson, H. & FinnBrain Birth cohort Study Group.  (2018). Cohort profile: The Finnbrain Birth cohort study (FinnBrain). International Journal of Epidemiology, Volume 47, Issue 1, (15–16). Saatavilla https://doi.org/10.1093/ije/dyx173 Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. (2015). Positiivisen psykologian jäljillä. Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara. (toim). Positiivisen psykologian voima (S. 224-243). Jyväskylä: PS-kust

Traumatietoinen kohtaaminen lastensuojelussa - Vieraana Veli-Matti Karhu, psykologi ja väitöskirjatutkija