Advertise on podcast: Oppimisen psykologia

Henkilöbrändi - pitäisikö sellainen olla? Pitäisikö omaa osaamistaan ja ajatuksiaan jakaa enemmän vaikkapa somessa? Mutta mitä oikeastaan voisin sanoa, mitä muut ei olisi jo sanoneet? Miten tätä tekee niin, ettei se tunnu päälle liimatulta?Ja uskaltaako sitä ylipäätään kertoa omista ajatuksistaan koko kansalle? Tässä jaksossa pysähdytään näiden kysymysten äärelle. Lähdetään liikkeelle siitä, miksi henkilöbrändillä ylipäätään on merkitystä. Henkilöbrändi ei ole vain jotain, mitä “rakennetaan”, vaan se on olemassa joka tapauksessa. Se on se, mitä sinusta puhutaan silloin, kun et ole paikalla. Ja usein se alkaa konkretisoitua vasta silloin, kun elämä vähän pakottaa pysähtymään. Esimerkiksi tilanteessa, jossa pitää löytää uusi suunta, uusi työ tai haluaa viedä jotain itselle tärkeää projektia eteenpäin. Vieraana on Kerttu Pylvänäinen, markkinointiviestinnän ammattilainen ja vaikuttaja, jonka kanssa puretaan auki henkilöbrändin salat. Jaksossa mennään myös konkreettiseen tekemiseen.Mistä lähteä liikkeelle, jos ei oikein tiedä mitä sanoa?Miten tunnistaa omasta ajattelusta ne asiat, joita kannattaa jakaa? Ja millaisia eri tapoja on tehdä omaa ajattelua näkyväksi? Kerttu kertoo myös omasta matkastaan: miten näkyvyys on lähtenyt rakentumaan, miltä se on tuntunut ja miten tekeminen on muotoutunut ajan myötä. Onko ollut hetkiä, jolloin on miettinyt, että mitä tässä oikein tekee? Lisäksi pysähdytään siihen, mitä päässä tapahtuu, kun alkaa tulla näkyväksi. Epävarmuus, huijarisyndrooma ja ajatus siitä, että pitäisi olla vielä vähän valmiimpi ennen kuin voi sanoa mitään. Ehkä tärkeimpänä ajatuksena kulkee mukana tämä:sinulla on jo kaikki. Osaaminen, kokemus ja näkökulmat eivät synny vasta sitten, kun olet valmis, vaan ne ovat jo olemassa. Kysymys on enemmän siitä, uskallatko tuoda ne esiin.

Uteliaisuus koukuttaa. Se on se sama voima, joka saa katsomaan vielä yhden jakson, klikkaamaan vielä yhden linkin ja jumittumaan johonkin täysin sivupolkuun. Mutta miksi kiinnostus syttyy niin helposti ja katoaa yhtä nopeasti? Tässä jaksossa pysähdyn uteliaisuuden äärelle: mitä se oikeastaan on ja miksi se on yksi oppimisen voimakkaimmista, mutta myös petollisimmista ajureista. Puhun heräävästä uteliaisuudesta, joka vie meidät asioiden äärelle, ja sinnikäästä uteliaisuudesta, joka usein ratkaisee, opitaanko me lopulta mitään. Miksi jotkut asiat jäävät vain hetkelliseksi kiinnostukseksi, kun taas toiset kantavat pidemmälle? Entä voiko uteliaisuutta opetella, myös silloin kun jokin ei lähtökohtaisesti kiinnosta? --- Tunnista osaamisesi - vahvista ammatillista itsetuntoasi -verkkokurssi täältä.

Miksi samat ongelmat palaavat työpaikoilla uudelleen ja uudelleen, vaikka niihin tartutaan? Tässä jaksossa sukelletaan organisaatioiden arkeen systeemisestä näkökulmasta. Entä jos haaste ei ole yksittäisissä ihmisissä, vaan siinä, miten koko systeemi toimii ja ohjaa käyttäytymistä huomaamatta? Vieraanani on Risto Puutio, psykologi, prosessikonsultaation ja systeemisen ajattelun asiantuntija ja työnohjaajien kouluttaja. Jaksossa lähdetään liikkeelle siitä, mitä kokenut prosessikonsultti alkaa havainnoida, kun hän astuu organisaatioon. Mitä hän katsoo, mitä muut eivät huomaa ja mikä on se tyypillinen harha, johon organisaatiot ajautuvat yrittäessään ratkaista ongelmiaan. Tämän jälkeen pureudutaan siihen, mitä prosessikonsultaatio käytännössä tarkoittaa ja miten se eroaa perinteisestä asiantuntijatyöstä, jossa ratkaisu tuodaan ulkopuolelta. Jakson ytimessä avataan systeemistä ajattelua arjen tilanteiden kautta: miten jänniteet, rakenteet, roolit ja erilaiset intressit ohjaavat toimintaa, miksi “vaikea työntekijä” voi olla systeeminen ilmiö ja miten tunnistaa milloin kyse ei ole yksilöstä vaan kokonaisuudesta.

Tässä jaksossa pohdin sitä hetkeä, kun meinaat julkaista somessa jotain työhösi liittyvää, mutta et ole varma, onko siinä mitään järkeä. Annatko jotain arvokasta pois, pölliikö joku ideasi vai rakennatko samalla jotain itseäsi isompaa? Miksi oman osaamisen tai ajatusten jakaminen tuntuu samaan aikaan tärkeältä ja vähän riskiltä? Puhun siitä, miten pelko, epävarmuus ja näkyväksi tuleminen liittyvät tähän ja toisaalta siitä, mitä alkaa tapahtua, kun oma ajattelu ei ole enää vain omassa päässä. -- Ilolla myös kerron, että jos tämä teema resonoi, niin multa on juuri ilmestynyt verkkokurssi, jossa mennään vielä konkreettisemmin siihen, miten oma osaaminen tehdään näkyväksi ja tunnistettavaksi - itselle ja muille. 👉 Lisätietoa verkkokurssista löydät täältä: https://www.hannasiefen.fi/tunnistaosaamisesi-verkkokurssi

Miksi yksi moka voi romahduttaa ammatillisen itsetunnon hetkessä ja yksi onnistuminen nostaa sen aivan uudelle tasolle? Osaaminen ei muutu päivätasolla mihinkään. Silti kokemus omasta osaamisesta vaihtelee. Välillä luotan itseeni ja ajattelen, että pärjään kyllä. Välillä taas epäilen kaikkea tekemistäni. Tässä jaksossa pureudutaan siihen, mistä ammatillisen itsetunnon vuoristorata syntyy. Kuormitus, stressi ja epäonnistumiset voivat kaventaa näkökulmaa niin, että omat virheet korostuvat ja onnistumiset jäävät varjoon. Stressaantunut mieli ei arvioi itseään neutraalisti, se etsii todisteita siitä, että jokin on pielessä. Siksi kolaukset syövät helposti enemmän kuin olisi kohtuullista. Mutta ilmiö toimii myös toiseen suuntaan. Kun voimme hyvin ja saamme kokea onnistumisia, osaamisemme tulee näkyväksi myös meille itsellemme. Osaamisen tunnistaminen vahvistaa hallinnantunnetta, merkityksellisyyttä ja mielenrauhaa. Se ruokkii perustarvettamme kokea kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Ammatillinen itsetunto ei ole pysyvä ominaisuus. Se on tilanneherkkä tulkinta omasta osaamisesta. Juuri siksi on tärkeää ymmärtää, mitkä tekijät siihen vaikuttavat, jotta osaamme ottaa etäisyyttä omaan sisäiseen puheeseemme silloin, kun se muuttuu liian mollaavaksi tai toisaalta epärealistisen ylistäväksi. Tässä jaksossa tarkastellaan: miten kuormitus vaikuttaa osaamisen tunnistamiseen miksi palaute voi toimia korjaavana kokemuksena miten osaamisen tunnistaminen vahvistaa hyvinvointia ja miksi tasapaino osaamisen hyödyntämisen ja kehittämisen välillä on psykologisesti tärkeä Syvällistä, koskaan horjumatonta itsetuntoa ei ole olemassa eikä sellaista tarvitse tavoitella. Sen sijaan voimme opetella realistista ja armollista suhdetta omaan osaamiseemme. Osaamisen tunnistaminen ei ole vain työnhaun työkalu. Se on mielenrauhaa rakentava taito.

Työelämä muuttuu jatkuvasti. Uusia työkaluja, uusia vaatimuksia ja uusia osaamistarpeita tuntuu satelevan. Tämä tuottaa päänvaivaa niin organisaatioille kuin yksilöille: miten pysyä menossa mukana ja mitä meidän tulisi oppia juuri nyt? Tässä jaksossa keskustelen Piia Säylän, Elisan Learning & Development Leadin kanssa siitä, mitä osaamista tekoälyn ja jatkuvan muutoksen aikakaudella oikeastaan kannattaa kehittää ja miten.  Piia kertoo miten Elisalla pyritään tunnistamaan strategisia osaamisia ja tulevaisuuden osaamistarpeita. Pohdimme myös onko tämä aika uhka vai mahdollisuus yksilölle ja miten voidaan vahvistaa toimijuutta, kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta. Keskustelemme myös oppimisen tavoista. Milloin riittää kirjan tiivistelmä tai tekoälyn nopea sparraus ja milloin tarvitaan hidasta syventymistä, keskustelua ja reflektointia?

Miksi joskus innostumme oppimaan uutta ja toisinaan ei kiinnosta niin yhtään? Tässä jaksossa sukelletaan oppimisen psykologian ytimeen. Jokaisessa oppimisen hetkessä (oli se sitten uusi tapa toimia tai muuttaa ajattelua) kysymme itseltämme kolme kysymystä: haluanko, pystynkö ja uskallanko oppia. Näiden kysymysten vastaukset ratkaisevat, tartummeko mahdollisuuteen vai vetäydymmekö. Jakso auttaa tunnistamaan, mistä oppimismotivaatio oikeasti syntyy ja miksi sen puutteelle on usein hyvät perustelut. Tämä on Psykologin Hot Take, joka Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.

Miksi yhdessä ympäristössä tuntuu, että on suorastaan nero ja toisessa olo on kuin maanmatosella? Tässä jaksossa tarkastellaan, miksi oma osaaminen ei aina näy samalla tavalla eri tilanteissa ja ympäristöissä. Osaaminen on kontekstuaalista. Se ei ole vain yksilön ominaisuus, vaan rakentuu suhteessa ympäristöön, ihmisiin ja tapoihin toimia. Oma osaaminen pääsee usein esiin vasta silloin, kun on päässyt kunnolla sisään porukkaan ja paikkaan. Kun ymmärtää, kuka tietää mitä, miten asioita tehdään ja mikä oma rooli on kokonaisuudessa. Erityisesti uuden työn aloittamisen yhteydessä tämä ilmiö korostuu. Ennen kuin yhteinen toimintalogiikka ja jaettu muisti rakentuvat, oma osaaminen voi tuntua kadonneen. Jakso auttaa ymmärtämään, miksi tämä kokemus on tavallinen eikä kerro osaamisen puutteesta, vaan siitä, että osaaminen tarvitsee kontekstin tullakseen näkyväksi. Tämä on Psykologin Hot Take, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.

Onko Nordic Business Forum poseerauspaikka ja bisnesihmisten pöhinäää vai rahanarvoinen oppimistapahtuma? Tässä jaksossa keskustelen NBF:n perustajan Hans-Peter Siefenin kanssa siitä miten oppimista tuetaan tapahtumassa. Miten puhujat valitaan ja miksi jotkut puheenvuorot jäävät elämään ja toiset eivät? Puhumme myös verkostoitumisesta, tapahtuman rahanarvoisuuden arvioinnista ja yksityiskohdista, joihin tekijät kiinnittävät huomiota, vaikka kävijä ei niitä aina tiedosta. Hape kertoo myös mitä vuosien varrella on oppinut tapahtuman teosta, mikä vuosi meni pieleen ja miten palautteesta kannattaa oppia. Tämä on Oppimisen psykologia -podcastin 100 -jakso! Hurraa!

Miksi fiksut ihmiset tekevät työelämässä niin paljon asioita, jotka ovat jälkikäteen ajateltuna täysin typeriä?Miksi monitohelointi tuntuu tehokkaalta, mutta vie keskittymisen, miksi puskemme väsyneinä, ajelehdimme ilman suuntaa ja välttelemme juuri sitä työtä, joka olisi tärkeintä? Tässä jaksossa pureudutaan typerään työhön ja sen kuuteen klassiseen muotoon huumorin, parodian ja arkisten esimerkkien kautta. Vieraana on artistinen yrittäjä Jussi Venäläinen, ja mukana kulkee myös hänen työelämän varjominänsä Vessi Junalainen. Vessi ei ole konsultti vaan insultti, joka sanoo ääneen (usein huumorin varjolla) sen, minkä moni tunnistaa omasta arjestaan mutta ei aina uskalla myöntää.

Miksi niin moni Yhdysvalloissa tukee edelleen Donald Trumpia, vaikka se monista Suomessa käsin tuntuu täysin käsittämättömältä? Tässä jaksossa yritän ymmärtää sitä miten päädymme ajattelemaan maailmasta niin eri tavalla. Jakso tarkastelee toisen ymmärtämistä sellaisten psykologisten käsitteiden kautta kuten tilannesidoinnainen kognitio, motivoitunut päättely ja episteeminen luottamus. Pohdin miksi samat faktat eivät vakuuta kaikkia, miksi järkeily ei aina johda yhteisymmärrykseen ja miksi “en ymmärrä” ei olekaan niin neutraali lause kuin miltä se kuulostaa. Tämä on psykologin hot take, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja, jossa paneudun johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Haastattelujaksoja vieraiden kanssa ilmestyy tuttuun tapaan joka toinen viikko.

Aina välillä jokainen meistä yliarvioi oman osaamisensa, eikä tämä johdu ylimielisyydestä, vaan kyse on useimmiten inhimillisestä ajatusharhasta. Tässä jaksossa perhdytään siihen, miksi näin käy, mihin ilmiö perustuu ja miksi oman yliarvioinnin huomaaminen ja myöntäminen voi tuntua yllättävän hankalalta. Syvennymme erityisesti Dunning–Kruger-vinoumaan, joka selittää miksi luulemme itsestämme liikoja. Tämä on Psykologian hot take - jakso, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja.

Moni miettii jossain vaiheessa elämää, olisiko minusta yrittäjäksi. Tai toisin päin: olen jo yrittäjä, mutta en silti aina tunne itseäni “oikeaksi” sellaiseksi. En tee 60-tuntisia viikkoja, en halua kasvaa hinnalla millä hyvänsä, enkä tunnista itseäni niistä yrittäjyyden mielikuvista, joita usein näemme ja kuulemme. Tässä Oppimisen psykologia -jaksossa pysähdytään yrittäjyyden äärelle psykologisesta näkökulmasta. Yrittäjyys ei ole vain liiketoimintaa, vaan oppimista ja jatkuvaa taitojen rakentumista arjen keskellä. Vieraana on yrittäjien työnohjaaja Anne Hämäläinen, joka työskentelee päivittäin yrittäjien kanssa. Keskustelemme siitä, miksi niin moni epäilee omaa “yrittäjäkelpoisuuttaan”, millaisia mielikuvia yrittäjyyteen liittyy ja mitkä niistä ovat jo aikansa eläneitä. Puhumme myös yrittäjyystaidoista: mitä taitoja yrittäjyys oikeasti vaatii, miten ne kehittyvät eri vaiheissa ja miksi kaikkea ei tarvitse osata itse.

Vuodenvaihde saa monet meistä pohtimaan, pitäisikö pyrkiä jollain tapaa olemaan parempi versio itsestään. Mutta mistä nämä tavoitteet oikeastaan tulevat, omasta elämästä vai ympäristöstä? Tässä jaksossa pohdin, miten sosiaalinen vertailu ja kulttuuriset ihanteet muovaavat sitä, mitä pidämme “omina” tavoitteinamme. Samalla tarkastelen, miten omia tavoitteita voi tutkia arkisesti: mihin haluaa oikeasti käyttää aikaansa, mistä on valmis luopumaan ja mikä tuntuu tärkeältä silloinkin, kun se ei näy ulospäin. Tämä on Psykologin hot take -jakso, joka on Oppimisen psykologia -podcastin sivusarja, jossa tarkastelen viikoittain jotain ajankohtaista aihetta.

Tässä pienessä extrassa kuulet mun tämän vuoden voimabiisin. Mieheni teki sen minulle syntympäivälahjaksi tekoälyn avulla. Biisin jälkeen kerron, miten säkin voit tehdä oman kappaleen helposti, vaikka laulaminen tai soittaminen ei olisi sun juttu. Musiikkityylinkin saat valita itse. Upeaa tätä vuotta sinulle! Toivottavasti kuullaan pian myös varsinaisten jaksojen parissa. 3