Advertise on podcast: RAKKAUDESTA

Tämän viikon jaksossa puhutaan omista rajoista, uskalluksesta astua uuteen ja siitä kuinka mikään ei synny tyhjästä, vaan jokainen unelma vaatii rinnallensa myös raakaa työtä. Puhutaan myös hetkestä kun voimat loppuu ja siitä kuinka rakkaus on ehkä ennen kaikkea tekoja.  Viivin ura käynnistyi vauhdilla ja ehkä hieman epätavallisessa järjestyksessä, sillä hänen biisejään oli kuunneltu jo kymmeniä miljoonia kertoja, ennen kuin hän pääsi ensimmäistä kertaa bändin kanssa keikalle. Tuosta hetkestä on tultu lyhyessä ajassa pitkä matka tähän päivään. Viime keväänä Viivi päätti konserttisali kiertueensa Helsinkiin loppuunmyydylle Kulttuuritalolle. Viime vuosi vei hänet myös Vain Elämää-ohjelmaan sekä UMK-areenalle. Lokakuun alussa häneltä ilmestyy hartaasti odotettu toinen albumi Herkkisten Liiga.  Sydänsurut toimivat hänen äänelleen täydellisesti, mutta myös rakkaus joka taistelee ja joka ei luovuta, vaan sitoutuu ja antaa anteeksi. Itselleen ja toiselle. Uudelta albumilta löytyy Viivin omien sanojen mukaan yksi hänen henkilökohtaisimmista biiseistään. Se joka pärjää kertoo hetkestä kuin voimat loppuu ja on pakko uskaltaa pyytää apua. Samalla kappaleen kertoja kipuilee, että onko ihmisellä oikeus kaatua vai pitäisikö aina pärjätä.  Myös Rakkaudesta-kortit nostetaan pöydälle: Miten olla kadottamatta itseään rakkaudessa? Onko olemassa sellaista rakkautta jonka vuoksi olisit valmis jättämään kaiken? Kuka oli sun ensimmäinen ihastus?

Tämän viikon jaksossa puhutaan rakkaudesta, joka ei pyri kahlitsemaan vaan päästää toisen vapaaksi. Entä miten rakkaudessa voisi olla niin, ettei pienentäisi itseään tai omia tarpeitaan?  Näyttelijä Oon Airola kasvoi Kokkolassa osana viiden sisaruksen katrasta. Teininä hän lumilautaili ja joi kavereiden kanssa kaljaa. Sitä on ehkä vaikea uskoa nyt, kun katsoo hänen lävistävän lempeää ja länsäolevaa olemustaan. Mutta se onkin kaiken ytimessä. Muistutus ettei kukaan meistä ole vain yhtä ja samaa. Ja että varsinkaan näyttelijän sielun yksityisintä ydintä ei kannata etsiä hänen rooliensa synnyttämistä mielikuvista tai julkisuudesta.  Oona luo näyttelijänä rooleja joissa on loputon määrä kerroksia. Omien sanojensa mukaan hän on saanut näytellä useita naisia, joita on ensin nujerrettu, mutta jotka ovat lopulta löytäneet oman äänensä. Yksi suurimmista rooleista näki päivänvalon aikaisemmin tänä vuonna, kun hän näytteli pääroolia Kaija Koon elämästä ja urasta kertovassa elokuvassa Kaunis, rietas, onnellinen.  Oona on puhunut oman taiteellisen työnsä yksinäisyydestä, sekä herkkyydestä, jonka läpi on uskallettava sanoa mitä tarvitsee. Varjella omaa ääntä ja visiota. Erityisesti naisena. Oona Airola on yksi Suomen harvoista elokuvatähdistä. Ei sellainen jota vain ihaillaan etäältä, vaan joka muistuttaa miten kaunista on tinkimättömyys ja omistautuminen sille mitä rakastaa.  Myös Rakkaudesta-kortit nostetaan pöytään: Mitä toivot että olisit oppinut rakkaudesta jo aikaisemmin Oona Airola?

Itsenäisyyspäivänä 2024 kirjailija-ohjaaja Elina Hirvonen istahti kutsumattomana vieraana Sinimustan liikkeen lukupiiriin Oodissa. Hän halusi synnyttää keskustelua, eikä elää pelossa. Syntyi iso keskustelu, joka rikkoi hiljaisuutta.  Rohkeus ja halu muuttaa maailmaa ovat läsnä kaikessa mitä Elina tekee. Häneltä on juuri ilmestynyt uusi romaani Kauneuksien Lokikira, joka käsittelee väkivaltaa ja siitä toipumista. Syyskuun lopulla saa ensi-iltansa hänen yhdessä Shakiba Adilin kanssa ohjaama dokumentti The Secret Reading Club of Kabul. Dokumentti kertoo Talibanin hallinnon alla Kabulissa elävistä nuorista naisista, jotka alkavat Anne Frankin inspiroimana kuvaamaan omaa todellisuuttaan. Elina menetti alkuvuodesta veljensä ja on sen myötä joutunut käsittelemään paljon surua. Tärkein oivallus on ollut uskallus elää myös surussa. Ilman vaatimusta pärjäämisestä tai ja suorittamisesta. Samaan aikaan suru kaipaa rinnalleen myös kauneutta. Elina pyrkii katsomaan auringonlaskun aina kun se on mahdollista  ja laittaa kalenteriinsa kuukausiksi eteenpäin tanssi treffejä ystävien kanssa.  Me puhutaan paljon myös Elinan pysäyttävän dokumentin synnystä. Jo kuvaaminen itsessään toi mukanaan paljon vaarallisia ja haastavia tilanteita. Myös Rakkaudesta-kortit nostettiin pöydälle: Mitä toivot että olisit oppinut rakkaudesta jo aikaisemmin? Mikä on kaikkien aikojen rakkauslaulu?

Tämän viikon jaksossa puhutaan siitä, kuinka sydänsuruja ei saisi koskaan piilottaa ja että aina tulee päivä kun kipu hellittää. Antti Autio on yksi tämän hetken suosituimmista indie artisteista. Hän on noussut niin Huvilateltan kuin Flow-festivaalin lavalle ja kuljettanut ihmiset hurmioon. Huvilateltan keikan jälkeen kriitikko totesi, että hänelle on vaikea löytää suomesta edes vertailukohtaa.  Antti astui ensimmäistä kertaa lavalle Kallion lukiossa. Oli vain hän ja kitara ja jotain selittämätöntä alkoi tapahtua. Musiikki ja laulut ovat siitä asti kulkeneet Antin mukana. Lauluja tehdessään hän ei ole koskaan yksin. Me puhutaan Antin kanssa mummoista, leikkimisen tärkeydestä sekä uskalluksesta nojautua muihin ihmisiin. Myös Rakkaudesta kortit nostetaan studion pöydälle: Mitä toivot että olisit oppinut rakkaudesta jo aikaisemmin? Mitä muut sinussa ihailevat? Mistä haet lohtua?

Tämän viikon jaksossa puhutaan suojamuureista ja niistä irti päästämisestä sekä uskalluksesta päästää ihmisiä lähelle. Tämän viikon vieras Aram Behbodi on kokki ja tunnettu ruoka-vaikuttaja. Hänet valittiin keväällä vuoden Turkulaiseksi ja hän tekee ehdottomasti somen herkullisimpia voileipiä. Aram on paitsi värikäs ja näkyvä persoona josta jokainen haluaa osansa, on hän myös päättäväinen hiljaisuuden rikkoja. Hän on puhunut avoimesti ravintoloiden keittiöiden toksisesta ilmapiiristä ja millaista niistä oli navigoida juuri alalle tulleena nuorena naisena.  Aram kokee ettei ole vielä koskaan kunnolla kokenut elämässään pyyteetöntä rakkautta. Elämä on pakottanut pärjäämään ja pystymään, jonka vuoksi rakkauteen on edelleen vaikea luottaa. Aramin on helppo rakastaa muita mutta hän ei päästä ihmisiä helposti lähelleen. Hän on ehdoton romantikko ja yrittää opetella että vaikeistakin asioista on mahdollista päästä yli jos suhteen perusta on kunnossa.  Me puhutaan myös entisistä elämistä ja niiden opetuksista ja siitä miten ruoka on yksi kauneimmista tavoista osoittaa toiselle rakkautta. Myös Rakkaudesta-kortit nostettiin pöydälle: Mikä on kaikkien aikojen rakkauslaulu? Janottaako vanha suola?

Tämä viikon jaksossa puhutaan uskalluksesta rakastaa itseään sekä siitä mitä jalkapallojoukkueen pukuhuone voi opettaa meille kaikille rakkaudesta. Pukuhuoneita on monenlaisia. On niitä joissa voi kokea turvaa ja luottamusta ja joissa ihminen voi puhjeta kukkaan, ja sitten on niitä joissa pelko saa ihmisen käpertymään itseensä. Tämän viikon vieraalla ex-jalkapalloilija Paulus Arajuurella on kokemusta molemmista.  Paulus on puhunut avoimesti miesten kokemista ulkonäköpaineista ja siihen liittyvästä häpeästä sekä itsensä hyväksymisestä. Kesällä 2026 hän antoi Helsingin Sanomille haastattelun jossa kertoi käyneensä hiustensiirrossa. Avoimuus omasta hiustenlähdöstä oli jo sitä ennen räjäyttänyt pankin sosiaalisessa mediassa.  Me kohdattiin Pauluksen kanssa ensimmäisen kerran vuonna 2025 muotinäytöksen yleisössä. Mä ihmettelin hämmentyneenä kuka on tämä mies joka katsoo suoraan silmiin ja hymyilee lempeästi. Sellaiset katseet on nimittäin miesten välillä harvinaisia. Sen jälkeen olen oppinut että se on hänen tapansa kohdata kaikki ihmiset.  Me puhutaan myös huippu-uran jälkeisestä elämästä, uskalluksesta pyytää apua sekä siitä kuinka ensimmäinen ihastus ei koskaan häviä sydämestä. Myös Rakkaudesta-kortit nostettiin pöydälle: Mitä teet kun sydämesi on särkynyt? Voiko kaiken antaa anteeksi? Kuka oli ensimmäinen ihastuksesi?

Tämän viikon jaksossa puhutaan huumorin ja naurun merkityksestä osana pitkää parisuhdetta ja muuttuvaa rakkautta. Tomas ja Miisa Grekovia ( Puurojengi, Grekovit) huumori yhdisti ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen. Molemmat olivat vasta kasvamassa aikuisiksi. Sen jälkeen he ovat kokeneet paljon yhdessä. Molemmista tuli aikuisia ja tunnettuja, sekä menestyneitä persoonia mediassa. Huumori on olennainen osa heidän liittoaan ja elintärkeä liima erityisesti silloin, kun etäisyys meinaa kasvaa liian suureksi. Matkan varrella elämä on opettanut, että joskus myös pahimman surun äärellä nauru tarjoaa hetkellisen kaistan hengittää edes aavistuksen vapaammin. Miisa ja Tomas ovat viime aikoina kysyneet itseltään yhä useamminkin: ”Haluanko elää näin vai onko jotain muuta mitä haluaisin kokeilla?” Tomas kasvoi uskonnollisessa kodissa, jonka paikoin tiukoistakin odotuksista on pitänyt pyristellä irti tunnistaakseen oma äänensä. Myös Miisa on ollut kova asettamaan itsellensä paineita. Alussa pariskuntaa yhdisti kovat tavoitteet ja jatkuva suorittaminen. Nyt molemmat ovat valmiita haastamaan kurinalaista elämää. Sen myötä elämä on tarjonnut uusia ja yllättäviä seikkailuja. Myös Rakkaudesta -kortit nostettiin pöydälle: Janottaako vanha suola? Mitä toivot että olisit oppinut rakkaudesta jo aikaisemmin? Entä mikä on kaikkien aikojen rakkauslaulu.

Mä käyn tässä kauden päätösjaksossa läpi tämän kauden vieraiden herättämiä ajatuksia rakkaudesta. Mä oon saanut käydä hienojen ihmisten kanssa syviä, herkkiä ja hauskoja keskusteluja rakkaudesta, ja mä huomaan, että ne keskustelut ovat jättäneet muhun jälkensä. Oon saanut konkreettisia oppeja ja arvoja, joihin nojautua. Mikä oli se hetki, jossa Atte Kilpinen tajusi, miksi on ylipäätään elossa ja löysi samalla elämänsä rakkauden? Mikä on Kirsikka Simbergin mielestä kauneinta rakkaudessa? Entä onko tuntematonta ohikulkijaa mahdollista rakastaa? Mä puhun tässä jaksossa myös siitä, miten paljon tämä mennyt kesä on muuttanut mua ja mun suhdetta rakkauteen. Siihen liittyy pesäpalloa pelaava nunna ja pommilla veteen hyppääminen. Entä miten tästä eteenpäin? Joskus on käytävä ihan pohjalla löytääkseen taas toivon rakkaudessa, ja kuten vanha oppi menee, on vaikea rakastaa toista, jos ei ensin uskalla katsoa silmiin itseään. Lopussa vastaan myös teidän kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin monisuhteisuudesta ja itsensä rakastamisesta. Mä toivon, että tää podcast on osaltaan voinut tarjota sulle paikan, jossa peilata omaa elämää, ajatuksia ja tunteita. Paikan, joka on tuntunut turvalliselta tai avannut jotain uutta susta itsestäsi tai ihmisistä sun lähellä. Toivottavasti oot saanut myös nauraa, sekä itsellesi että muille. Ehkä tää on ollut myös paikka, jossa sä olet uskaltautunut katsomaan jopa sitä kipeintä kohtaa sun tarinassa edes aavistuksen uusin silmin. Mitä jos se kohta onkin se, joka tekee susta näkijän? Antaa sulle kyvyn nähdä tästä maailmasta jotain sellaista, mitä kukaan muu ei vielä näe. Tai antaa uskalluksen puhua jostain, mistä muut vielä vaikenee.

Mun tämän viikon vieras on ihana, lähelle tuleva, herkkä, paljon kokenut ja elämää nähnyt, monesta selvinnyt ja moneen pystyvä. Mun tämän viikon vieras olet sinä, rakas kuuntelija. Tämä ensimmäisen kauden kaksiosainen päätösjakso on omistettu sulle. Rakkauden kesä on tullut päätökseen ja on tilinteon aika. Mä käyn tässä jaksossa läpi kauden herättämiä ajatuksia rakkaudesta. Mä oon saanut käydä hienojen ihmisten kanssa syviä, herkkiä ja hauskoja keskusteluja rakkaudesta, ja mä huomaan, että ne keskustelut ovat jättäneet muhun jälkensä. Oon saanut konkreettisia oppeja ja arvoja, joihin nojautua. Nyt mä jaan teille parhaat ja mieleenpainuvimmat teesit rakkaudesta. Miten mun suhde rakkauteen on muuttunut näiden keskustelujen myötä? Entä miten kesän deittailu meni ja millaisia ihmisiä kohtasin? Onko tulossa jopa talvihäät? Lopussa vastaan myös teidän kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin rakkaudesta. Mikä on rakkauden supervoima? Entä miten pitää yllä toivoa rakkaudessa? Mä toivon, että tää podcast on osaltaan voinut tarjota sulle paikan, jossa peilata omaa elämää, ajatuksia ja tunteita. Paikka, joka on tuntunut turvalliselta tai avannut jotain uutta susta itsestäsi tai ihmisistä sun lähellä. Toivottavasti oot saanut myös nauraa, sekä itsellesi että muille. Ehkä tää on ollut myös paikka, jossa sä olet uskaltautunut katsomaan jopa sitä kipeintä kohtaa sun tarinassa edes aavistuksen uusin silmin. Mitä jos se kohta onkin se, joka tekee susta näkijän? Antaa sulle kyvyn nähdä tästä maailmasta jotain sellaista, mitä kukaan muu ei vielä näe. Tai antaa uskalluksen puhua jostain, mistä muut vielä vaikenee.

Mun tämän viikon vieras on balettitanssija ja koreografi Atte Kilpinen. Koko kansan sieluihin Atte rantautui viimeistään astellessaan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle neonpinkissä frakissaan. Atte on tanssinut kokonaisen ihmiselämän, mutta hän teki hypyn klassisen baletin puolelle vasta poikkeuksellisen myöhään. Hyppy kannatti, sillä tänään hän on Suomen kansallisbaletin solistitanssija. Elämä vei hänet myös kahdeksi vuodeksi Hampurin balettiin. Vuodet olivat haastavia, mutta ne opettivat paljon elämästä ja taiteesta. Tällä kertaa me puhutaan rakkaudesta lajiin eli tanssiin ja taiteeseen. Miten Atesta tuli tanssija ja miksi? Mikä merkitys sillä ylipäätään on, että ihminen löytää oman intohimonsa? Me puhutaan myös syvät jäljet jättäneestä hetkestä tanssijana, kun Atte tajusi, miksi ylipäätään on elossa. Sen jälkeen hän on pyrkinyt saavuttamaan kaikessa tekemisessä saman tunteen. Se vei hänet lopulta myös kohti omien teosten luomista. Atte kertoo myös ensimmäisestä ihastuksestaan sekä pohtii, mikä hänelle rakkaudessa on pelottavinta ja kauneinta, ja miksi elämälle ja rakkaudelle ei kannata koskaan asettaa liian tiukkoja odotuksia tai ehtoja. Atte on ollut alusta asti avoin omasta identiteetistään. Kun hän julkaisi Instagramissa kuvan, jossa hän piti kumppaniaan kädestä, oli vastassa herjausviestien ryöppy. Aten kokemus muistuttaa, että esikuvia tarvitaan edelleen, jotta kaikki olisivat vapaita rakastamaan. Ketään ei voi vaatia avaamaan omaa elämäänsä, mutta aina, kun sen joku tekee, luo se uutta tilaa muille elää ja hengittää.

Ah! Mä olen odottanut koko kesän, että pääsen puhumaan juuri tämän vieraan kanssa rakkaudesta, ja keskustelusta tuli just niin hervoton ja herkkä kuin aavistelin. Kirsikka Simberg on kansainvälisten juorujen mestarillinen sanoittaja, somevaikuttaja ja muodin sekä visuaalisuuden asiantuntija. Kirsikka on ollut puolisonsa Tuukan kanssa 12 vuotta naimisissa ja yhdessä lähes kaksikymmentä vuotta. Kirsikka ja Tuukka tapasivat jo lukiossa, mutta erityisesti suhteen alussa vaadittiin Tuukalta poikkeuksellista sinnikkyyttä, että heistä ylipäätään tuli pari. Alkuvuosina Kirsikka ja Tuukka elivät pidempiä aikoja etäsuhteessa, kunnes Kirsikka päätti palata Suomeen ja katsoa parisuhteen kortit ihan kunnolla. Nykyään parilla on kaksi yhteistä lasta ja kumppanuus, jossa on tilaa olla oma itsensä. Tänä kesänä mä seurasin mielenkiinnolla, kun Kirsikka teki yksin kahden lapsensa kanssa kolmen viikon roadtripin Etelä-Ranskassa. Hän sai ajan yksin lasten kanssa näyttämään rauhalliselta ja seikkailuntäyteiseltä. Näytti silti siltä, että hän on ihminen, joka ei pelkää elää hetkessä. Hänellä on kiistämätön taito rakentaa sosiaalisessa mediassa kauniita kuvia, mutta hän tekee samalla selväksi, että me emme katsele täydellisen elämän kulisseja. On päiviä, kun takakontissa on 50 litraa juuri puristettua omenamehua oman tilan puista, ja on hetkiä, kun istutaan puolison kanssa iltaa ja juodaan kauneuden huippua hipovia drinkkejä. Arkea ja juhlaa elämän tarjoamassa järjestyksessä. Me puhutaan tässä jaksossa mm. siitä, kuinka rakkaus elää usein teoissa. Ehkä erityisesti niissä hetkissä, kun toinen tekee sun puolesta jotain hankalaa tai ei niin miellyttävää, vain koska rakastaa. Puhutaan myös rakkauden eroista kumppaniin ja lapsiin, ja siitä, miten ainutlaatuista se on, kun voi jakaa rakkauden omiin lapsiin toisen aikuisen kanssa. Mua kiinnostaa myös pitkän suhteen salaisuus. Onko se tuuria vai kovaa työtä ja asioiden asettamista etusijalle? Entä mikä rakkaudessa on pelottavinta? Kirsikka on tehnyt vuosia suosittua Tuplakääk-podcastia, joten olihan meidän pakko sukeltaa hetkeksi myös maailmantähtien romansseihin. Onko olemassa Hollywood-rakkaustarina ylitse muiden?

Tämän viikon vieraana on Helsingin poliisin entinen ylikomisario ja tasa-arvon sekä syrjimättömyyden tinkimätön puolestapuhuja Jari Taponen. Me puhutaan hänen työnsä kautta kyvystä rakastaa ketä tahansa tuntematonta ohikulkijaa. Jari maalailee rohkeasti ajatusta rakkauden ammattilaisista, jotka tutkisivat rakkauden vaikutusta yhteiskuntaan ja toisivat sitä kautta rakkauden yhteiskunnan keskiöön. Mitä jos rikollisuuden kasvun sijaan puhuisimme useammin myös rakkauden kasvusta yhteiskunnassa? Jari puhuu pysäyttävästi myös ensikohtaamisestaan anarkistin kanssa. Kohtaaminen johti lopulta ystävystymiseen, mutta matkan varrella on täytynyt uskaltaa käydä hyvinkin avoimia ja rehellisiä keskusteluja. Jari kohtasi kumppaninsa lähes 30 vuotta sitten kerrostalon pyykkituvassa. Pesukoneellinen kerrallaan naapureista tuli rakastavaisia ja myöhemmin pienen pojan vanhempia. Me puhutaan tässä jaksossa Jarin kanssa mm. pitkän liiton salaisuudesta ja sen eri vaiheista. Kuinka rakentaa kestävää kumppanuutta, jossa molemmilla on lupa muuttua yhdessä ja erikseen? Jarin julkinen rooli, jossa hän on haastanut myös poliisia instituutiona, ei ole ollut helppoa myöskään hänen läheisilleen. Jättääkö julkinen loka väistämättä jälkensä vai onko kaikesta mahdollista selvitä hengissä? Jari Taponen oli ehdolla vuoden 2025 Tanner-palkinnon saajaksi. Häntä koskevissa perusteluissa todettiin näin: ”Vuosina 2012–2023 Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksikköä johtanut ylikomisario on työssään vaikuttavalla tavalla tuonut esiin luottamuksen merkityksen turvallisuuden perustana. Hän on profiloitunut julkisuudessa sananvapauden ja avoimuuden edistäjänä ja pyrkinyt tekemään poliisista avoimemman ja keskustelevamman instituution.” Me käydään Jarin kanssa aamu-uinnilla samalla rannalla Helsingin edustalla. Joka kerta mä häkellyn hänen lämpimästä ja pehmeästä olemuksestaan ja tavastaan katsoa kohtaamaansa ihmistä herpaantumatta silmiin. Se katse rikkoo myös kuvaa siitä myyttisestä suomalaisesta miehestä, joka ei muka puhu eikä pukahda.

On toisen soolojakson aika. Toivottavasti kaikkien rakkauden kesä on tähän mennessä ollut lempeä ja vastaanottavainen. Tässä jaksossa mä avaan lisää mun omaa parisuhdehistoriaa. Pohditaan myös rakkauteen liittyviä odotuksia ja sitä turhautumista, kun asiat ei mene niin kuin toivoisi ja miten tärkeää olisi uskaltaa nähdä kaikki se rakkaus, mitä omassa elämässä on jo tänään. Mä tunnistan itsessäni taipumuksen torjua mun ympärillä olevaa rakkautta, koska olen niin fiksoitunut sen romanttisen rakkauden löytämiseen. Lopulta siinä kaivaa vain kuoppaa itsellensä eikä varmasti ole enää edes sellaisessa mielentilassa, jossa voisi kohdata toisen ihmisen. Ja toisaalta mitä rakastetumpi olo itsellä on, niin sitä enemmän sitä on auki myös maailmalle ja uusille ihmisille. Mä palaan tässä jaksossa myös mun rakkaan ystävän, Annabellan, deittailuoppeihin, jotka kumpuaa enemmän amerikkalaisesta deittailukulttuurista, joka on huomattavasti systemaattisempaa kuin meillä Suomessa. Mä jaan myös yhden mun viimeaikaisen treffikokemuksen. Me on tavattu useamman kerran ja käyty ihania keskusteluja. Se, että ollaanko me luotuja toisillemme, onkin sitten ihan toinen kysymys. Ihanaa on myös vaan saada tavata kiinnostava ihminen, jonka kanssa keskustellessa oma maailma avartuu. Mä uskaltaudun myös raottamaan kysymystä, joka tuntuu itselle todella pelottavalta. Mitä jos mä en olekaan parisuhdeihminen? Mitä jos se kaipuu suhteeseen pohjautuukin enemmän ympäristön odotukseen siitä, että jokaisen tulisi elää parisuhteessa. Katsotaan, mihin tää pohdinta lopulta vie. Ja lopussa vastaan taas myös teidän kysymyksiin rakkaudesta!

Tämän viikon vieras, laulaja, lauluntekijä ja kirjailija Samuli Putro, on elänyt oikeastaan kaksi musiikillista kulta-aikaa ja toisen harjalla hän taiteilee juurikin tällä hetkellä. Valtavasta menestyksestä huolimatta hän katsoo edelleen silmiin ja vastaa tekstiviesteihin lämpimästi. Hän on ihmiselämän tarkka ja sävyisä tulkitsija. Hän on jättänyt lauluillaan ja sanoituksillaan jälkensä useisiin sukupolviin. On häkellyttävää ajatella, että yhden ihmisen havainnot maailmasta voi muuntua kokonaisen kansakunnan tunnemuistiksi. Jaettuja hetkiä ja väläyksiä elämän varrelta. Hetkiä, joihin emme olisi ehkä osanneet pysähtyä, ellei hän olisi kirjoittanut niistä lauluja. Mulle nousee mieleen vuosi 2003. Olen juuri palannut takaisin Suomeen ja mulla on uusi ystävä. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi ja huomattavasti kokeneempi. Me humallutaan keskellä päivää ja poltetaan tupakkaa. Ystävä soittaa mulle ensin Pepe Willbergiä ja sen jälkeen Zen Cafén kappaleen Piha ilman sadettajaa. Ensimmäistä kertaa elämässä musta tuntuu, että mä olen aikuinen, jolla on jo elettyä elämää takana. Me puhutaan tässä jaksossa siitä, kuinka rakkaus on sanojen rinnalla myös määrätietoisia tekoja. Joskus tärkeintä on viedä toiselle aamukahvit sänkyyn, kun taas toisessa kohtaa arvokkainta on sanoa ääneen, että minä rakastan sinua. Me puhutaan myös miesten välisestä rakkaudesta ystävyydessä ja siitä, mikä rakkaudessa on pelottavinta. Millainen Samuli Putro on rakastuneena? Entä silloin, kun mustasukkaisuus ei jätä rauhaan?

Tämän jakson tekeminen oli erityisen jännittävää, sillä mua vastapäätä istahtaa tällä kertaa mun oma äiti. Tunteista puhuminen ei ole aina ollut meidän perheessä se luontevin asia, vaan sitä on pitänyt opetella. Ja edelleen se vaatii aina pientä rohkeutta. Me on äidin kanssa tultu molemmat pitkä matka tähän päivään yhdessä ja erikseen. Äidin oma elämä sai alkunsa hämäläisessä työläisperheessä. Lapsuutensa hän asui pienessä torpassa, jossa ei ollut sähköä ja vedet kannettiin ulkoa. Asioista ei aina osattu puhua ja tunteille oli harvoin aikaa. Opiskelua ei pidetty arvossa, sillä se oli aikaa pois fyysisestä työstä. Äiti rakasti lukemista ja uuden oppimista ja luki usein vanhemmiltaan salaa. Äiti muutti jo nuorena pois kotoa ja opiskeli iltakoulussa hoitajaksi samalla, kun hän teki päivisin töitä Airamin lampputehtaalla. 70-luvun lopulla hän kohtasi Keniasta Eurooppaan tulleen miehen ja 9 kuukautta myöhemmin synnyin minä. Multa usein kysytään, mistä mä olen saanut rohkeutta elää sellaista elämää kuin olen elänyt. Äidillä on ollut siinä merkittävä rooli. Hän on aina uskaltanut kulkea mun rinnalla minne tahansa olen päättänyt mennä. Tiedän, että monta kertaa häntä on pelottanut, mutta koskaan hän ei ole omien pelkojensa vuoksi estänyt mua valitsemasta omaa suuntaani. Me puhutaan tässä jaksossa äidin kanssa muun muassa siitä, millaista oli kasvattaa pientä ruskeaa poikaa 70-luvun Suomessa ja miten se mahdollisesti vaikutti mun kykyyn rakastaa itseäni ja vastaanottaa muiden rakkautta. Me puhutaan myös siitä, miten vaikeaa tunteista ja omista tarpeista on välillä puhua ääneen ja miten tärkeää on, että saisi tulla rakastetuksi omana itsenään. Me puhutaan anteeksiannosta ja irti päästämisestä. Mä kysyn myös äidiltä, että toivoisiko hän, että mä vielä löytäisin rakkautta elämääni.