Advertise on podcast: Kirjarovio

Kirjarovion vieraana on historioitsija ja tietokirjailija Teemu Keskisarja. Keskisarjaa kuulee nykyisin usein politiikasta, mutta tässä jaksossa palaamme hänen työnsä varsinaiseen ytimeen: kirjoihin, kieleen, historiaan ja kirjoittamiseen. Keskustelemme siitä, mistä hyvä kirjallinen ilmaisu syntyy, mikä tekee historiankirjoituksesta elävää ja missä kulkee tutkijan ja kirjailijan raja. Puhumme Mika Waltarista, Aleksis Kivestä, suomalaisen kirjallisuuden kaanonista, historiallisista romaaneista, poliittisista muistelmista ja huonoista kirjoista. Samalla tarkastelemme nykykirjallisuuden ja nykyilmaisun tilaa. Onko kirjallinen kieli todella köyhtynyt vai vertaammeko vain oman aikamme koko kirjavuorta menneisyyden jo seulottuun parhaimmistoon? Mitä englannin ylivalta tekee suomelle, mitä menetämme murteiden ja paikallisen ilmaisun mukana, ja voiko kieli köyhtyä samalla kun sanoja tulee jatkuvasti lisää? Jaksossa raapaistaan myös politiikkaa, mutta ennen kaikkea kielen kautta: mitä tapahtuu ajattelulle, kun julkinen puhe muuttuu fraaseiksi, ja voiko ihminen ajatella täsmällisesti, jos hän lakkaa puhumasta täsmällisesti? Keskisarjan laaja tuotanto ulottuu sodista, rikoksista ja taloushistoriasta Aleksis Kiveen ja viimein omaelämäkerralliseen kirjoittamiseen. Tällä kertaa kysymme ennen kaikkea, millainen lukija ja kirjoittaja kaiken tämän takana on ja mistä Keskisarja vielä haluaisi tulevaisuudessa kirjoittaa.

Benjamin Labatut kirjoittaa maailmasta, jossa matematiikka, fysiikka, historia ja fiktio alkavat vuotaa toisiinsa, eikä ole aina selvää, missä tieto loppuu ja missä tulkinta alkaa. Kirjarovion syyskuun jaksossa käsittelemme Kauheaa vihreyttä ja MANIACia, mutta kolmituntinen keskustelu karkaa nopeasti paljon kauemmas: uskonnon, filosofian, luolamaalausten, tieteenhistorian, ydinaseiden, tekoälyn, kirjallisuuden, nerouden ja hulluuden pariin. Puhumme myös siitä, miksi ihminen haluaa tietää silloinkin, kun tieto ei välttämättä tee maailmasta helpompaa tai turvallisempaa. Tämä on yksi Kirjarovion rönsyilevimmistä jaksoista tähän asti, eikä tällä kertaa olisi ollut mitään järkeä edes yrittää pitää keskustelua suorassa linjassa. Tervetuloa mukaan! Benjamin Labatut – Järjen hirviöt. Uusi Kirjarovio on nyt kuunneltavissa YouTubessa, Spotifyssa, Apple Podcastissa ja lukuisilla muilla alustoilla.

Gabriele D’Annunzion Kuoleman riemuvoitto on häikäisevä ja epämukava romaani miehestä, joka etsii pelastusta rakkaudesta, suvusta, kotiseudusta, uskonnosta, Nietzschestä ja Wagnerista – ja muuttaa jokaisen niistä uudeksi perusteeksi tuhota itsensä. Tässä Kirjarovion neljännen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa käsittelemme D’Annunzion kieliohjelmaa, dekadenssia ja Giorgio Aurispaa epäonnistuneena yli-ihmisenä sekä kirjailijansa ironisena kaksoisolentona. Tarkastelemme Giorgion ja Ippolitan suhdetta sukupuolten sotana, Abruzzon arkaaista maailmaa sekä romaanin valtavaa pyhiinvaelluskohtausta, jossa uskonto, ruumis, raha ja joukkohurmos sulautuvat yhdeksi painajaismaiseksi spektaakkeliksi. Miksi Giorgio ei pysty sanomaan elämälle kyllä? Onko hänen tavoittelemansa yli-ihmisyys vain tahdonheikkouden esteettinen naamio? Entä miksi Wagnerin rakkauskuolema voittaa lopulta Nietzschen elämänmyönteisyyden? Piipahdamme lisäksi myös Fiumen, futurismin ja fasismin syntysijoilla. Tervetuloa dekadenssin kauneimpaan umpikujaan. VAROITUS: Jakso sisältää perusteellisia juonipaljastuksia.

KIRJAROVIO #26 — PENTTI LINKOLA Pentti Linkola (1932–2020) oli yksi suomalaisen kulttuurihistorian ristiriitaisimmista, kiistellyimmistä ja omalaatuisimmista hahmoista. Hänet muistetaan usein provokaatioista, synkistä tulevaisuudenvisioista ja tinkimättömästä luonnonsuojelusta, mutta harvemmin kirjailijana ja esseistinä, jonka tekstit käsittelivät luonnon, teknologian, modernisaation, pyhyyden ja ihmisen sisäisen köyhtymisen kysymyksiä poikkeuksellisella voimalla. Tässä jaksossa keskustelemme Linkolasta laajemmin. Käsittelemme hänen suhdettaan suomalaisiin metsiin, erämaihin, metsäteollisuuteen, moderniin yhtenäiskulttuuriin, syväekologiaan ja ajatukseen luonnosta pyhänä todellisuutena, jota ihminen ei koskaan täysin omista. Pohdimme myös, miksi Linkolan tekstit tuntuvat nykyään paikoin enemmän diagnooseilta kuin mielipiteiltä ja miksi Linkolan töitä tunnetaan huonommin kuin hänen provokatiivisia heittojaan. Keskustelemme lisäksi Linkolan kirjallisesta tyylistä, hänen “aggression taiteestaan”, suhteestaan kansallismytologiaan, biofiliaan, metsän teologiaan sekä ajatuksesta erämaasta tuntemattoman, viimeisenä alueena. Miksi Pentti Linkola edelleen "vaivaa" Suomea tavalla, johon harva kirjailija tai ajattelija on pystynyt.

Olavi Paavolainen (1903–1964) kuuluu niihin suomalaisiin kirjailijoihin, joiden ympärillä keskustelu ei ole koskaan täysin päättynyt. Häntä on pidetty modernistina, opportunistina, eurooppalaisena kosmopoliittina, esteetikkona, kulttuuripessimistinä, journalistina, aikansa hermolla eläneenä tarkkailijana ja toisinaan myös miehenä, joka meni liian lähelle aikansa vaarallisimpia virtauksia ymmärtääkseen niitä sisältäpäin. Juuri siksi hänen tuotantonsa kestää edelleen lukemista tavalla, johon hyvin harva 1930-luvun suomalainen kirjallisuus pystyy. Tässä Kirjarovion jaksossa sukellamme Paavolaisen elämään, tuotantoon ja aikakauteen poikkeuksellisen perusteellisesti. Keskustelun keskiössä ovat erityisesti Nykyaikaa etsimässä, Kolmannen valtakunnan vieraana, Risti ja hakaristi, Lähtö ja loitsu sekä sodanjälkeinen Synkkä yksinpuhelu. Samalla käsittelemme sitä, miksi Paavolainen oli Suomessa niin poikkeuksellinen hahmo: hän pyrki analysoimaan ilmiöitä, joita täällä ei vielä kunnolla edes ymmärretty. Siinä missä moni näki jazzin, elokuvan, massaliikkeet tai totalitarismin pelkkinä ajan muoti-ilmiöinä, Paavolainen yritti nähdä niiden alla tapahtuvan syvemmän muutoksen. Erityisen keskeiseksi nousee Paavolaisen suhde 1930-luvun Saksaan. Kolmannen valtakunnan vieraana ei ole jälkiviisas tuomio eikä propagandateos, vaan kuvaus hetkestä, jolloin Euroopan tulevaisuus ei ollut vielä ratkennut. Paavolainen tarkastelee Nürnbergin puoluepäiviä, massarituaaleja, uuspakanallista estetiikkaa ja uuden ihmisen ideaa tavalla, joka herätti ristiriitoja jo omana aikanaan. Myöhemmässä Risti ja hakaristi -teoksessa hän siirtyy vaikutelmista tarkempaan analyysiin ja alkaa hahmottaa totalitarismia myös uskonnollisena ja myyttisenä ilmiönä. Keskustelemme laajasti myös Lähtö ja loitsu -teoksesta, joka on samalla sekä matkakirja että yritys saada etäisyyttä Euroopan kriisiin. Paavolaisen Etelä-Amerikka ei ole pelkkä eksoottinen näyttämö, vaan paikka, jossa hän tarkastelee modernia maailmaa toisen mantereen kautta. Rio de Janeiro, Buenos Aires, Paraná-joki, suomalainen Nueva Finlandia -siirtokunta sekä jesuiittojen Missiones muodostavat yhden suomalaisen kirjallisuuden erikoisimmista kokonaisuuksista. Aiemmassa ERIKOISJAKSOSSA on myös haastattelu kirjailija ja elämäkerturi Panu Rajalan kanssa. Keskustelemme Paavolaisesta ihmisenä, kirjailijana ja kulttuurivaikuttajana sekä siitä, miksi hänen ympärilleen syntyy edelleen niin paljon tulkintoja, ristiriitoja ja kiinnostusta. Kirjarovio löytyy myös osoitteesta www.kirjarovio.com sekä Facebookista ja Instagramista. Jos haluat tukea podcastin tekemistä, voit tehdä sen Buy Me a Coffeen kautta. Jakso on nyt kuunneltavissa.

Kirjarovion toisessa erikoisjaksossa käsittelemme Olavi Paavolaista yhdessä kirjailija ja elämäkerturi Panu Rajalan kanssa. Jaksossa käymme läpi Paavolaisen elämää, hänen keskeisiä teoksiaan, sekä hänen asemaansa suomalaisessa kulttuurihistoriassa. Keskustelussa tarkastellaan myös elämäkerran kirjoittamista lajina ja sitä, miten kirjailijan elämä ja tuotanto asettuvat samaan kokonaisuuteen. Haastattelussa Rajala avaa omaa suhdettaan Paavolaiseen sekä elämäkertatyön prosessia. Keskustelujakso Paavolaisesta saatavilla pian!

KIRJAROVIO LIVE #24 — VÄLITILINPÄÄTÖSKirjarovio keskittyy hetkeksi itseensä.Tässä lähetyksessä emme käsittele yksittäistä teosta tai kirjailijaa, vaan koko projektia sellaisena kuin se tähän mennessä on muodostunut. Kyseessä on eräänlainen välitilinpäätös: mitä on tehty, mitä on opittu — ja mitä on vielä tulossa.Käymme läpi Kirjarovion jaksoja kronologisesti ja temaattisesti:– mitkä keskustelut kantoivat pisimmälle– mitkä aiheet yllättivät– missä analyysi onnistui — ja missä se jäi keskenSamalla tarkastelemme kirjallisuutta laajemmassa mielessä ja pyrimme tuomaan jaksoista, aiheista ja kirjailijoista jotain sellaista irti, mitä itse jaksossa jäi sanomatta. Mukana myös katsojien kommentteja ja huomioita lähetyksen aikana.Live 30.3.2026

Hyvä ja huono kirjoittaminen ovat luonnehdintoja, joita käytämme aika huolettomasti. Harvemmin pysähdymme miettimään, mitä niillä oikeastaan tarkoitamme. Kun sanomme, että jokin kirja on hyvä, viittaammeko kieleen, rakenteeseen, ajatuksiin, vaikutukseen – vai siihen, miltä lukukokemus tuntui? Ja jos sanomme kirjaa huonoksi, tarkoitammeko teknistä heikkoutta, ideologista vierautta vai vain sitä, ettei se puhutellut meitä? Kirjallisuudesta puhutaan makuasiana, mutta samalla oletamme, että jotkut teokset ovat toisia parempia. Onko kirjallinen arvo yksilöllinen kokemus vai jonkinlainen kulttuurinen sopimus? Ja jos se on sopimus, kuka sitä ylläpitää? Tekninen taito on helpointa arvioida, mutta sekään ei vielä ratkaise kaikkea. Vaikutus ja esteettinen laatu eivät aina kulje yhdessä. On teoksia, jotka ovat muovanneet ajattelua ilman että niitä luetaan kauneuden vuoksi ja toisaalta mestarillisia kirjoja, joiden vaikutus on jäänyt vähäiseksi. Tässä jaksossa emme hae lopullista määritelmää, vaan yritämme tarkastella näitä kysymyksiä eri suunnista. Miten kustantaminen vaikuttaa siihen, mitä pidämme hyvänä? Voiko huonosti kirjoitettu teos olla historiallisesti merkittävä? Ja miksi osa aikansa suurista kirjoista unohtuu nopeasti?

Kirjarovio – Futurismi & fasismi Tässä Kirjarovion laajassa keskustelujaksossa pureudutaan italialaiseen futurismiin ja sen monisyiseen suhteeseen fasismiin kirjallisuuden, historian ja kulttuurin näkökulmasta. Lähtökohtana on futurismi modernin kokemuksen äärimmäisenä muotona: meluna, nopeutena, teknologiana, sodan estetiikkana ja tietoisen provokaation keinona. Keskustelu etenee Filippo Tommaso Marinettista fasismin kulttuurisiin muotoihin, sotaa edeltävästä modernisaation hurmoksesta 1920–30-lukujen Italian poliittiseen ja taiteelliseen ilmapiiriin. Mukana on laaja kattaus kirjallisuutta, aatehistoriaa ja kulttuurisia sivupolkuja: futurismi ei näyttäydy vain poliittisena ilmiönä, vaan esteettisenä ja eksistentiaalisena vastauksena modernin maailman kriisiin. Yli kolmituntinen jakso sisältää Kirjaroviolle ominaista rönsyilyä ja runsasta materiaalin käsittelyä. Keskustelussa pohditaan myös futurismin perintöä ja kysytään, miksi juuri futurismi ja fasismi tuntuvat yhä puhuttelevilta nykykulttuurissa. Lopuksi katse kääntyy nykypäivään: kaipaako yhteiskunta jälleen jonkinlaista uutta futurismia, ja jos kaipaa, millaista se voisi olla?

Kirjarovio – Futurismi & fasismi | Marja Härmänmaa Tässä Kirjarovion erikoisjaksossa kuullaan Turun yliopiston modernin italian kirjallisuuden dosentti Marja Härmänmaa, joka avaa italialaisen futurismin ja fasismin suhdetta kulttuurihistorian näkökulmasta. Keskustelussa käsitellään futurismia kirjallisena ja taiteellisena liikkeenä, sen suhdetta modernisaatioon, sotaan ja teknologiaan sekä sitä, miksi futurismi kietoutui fasismin poliittiseen projektiin. Samalla pureudutaan aikakauden Italian kulttuurisiin jännitteisiin ja siihen, miksi futurismi herättää yhä ristiriitaisia reaktioita.

Jun’ichirō Tanizaki on yksi 1900-luvun merkittävimmistä japanilaisista kirjailijoista, jonka tuotannon kautta modernin Japanin kulttuurinen itseymmärrys on pitkälti muotoutunut. Hänen pitkä uransa ulottuu keisarillisen Japanin viimeisistä vuosikymmenistä sodanjälkeiseen aikaan, ja hänen teoksensa kulkevat näiden murrosten mukana kokemuksellisella ja esteettisellä tasolla. Tässä Kirjarovion jaksossa keskitymme Tanizakin tunnetuimpaan esseeteokseen "Varjojen ylistys", vuodelta 1933. Kyse ei ole romaanista eikä järjestelmällisestä estetiikan teoriasta, vaan esseestä, jossa japanilaisen ja länsimaisen modernin välistä jännitettä tarkastellaan arkisten ja konkreettisten ja välillä banaalienkin esimerkkien kautta. Valo ja pimeys, arkkitehtuuri, käyttöesineet, ruoka, astiat, ruumis, iho, arjen tilat ja jopa käymälät muodostavat Tanizakille tavan jäsentää kulttuuria materiaalien ja käytäntöjen tasolla. Tanizaki ei vastusta modernisaatiota sinänsä eikä esitä paluuta menneisyyteen. Hän hyväksyy modernin elämän peruuttamattomana tosiasiana, mutta kysyy, mitä tapahtuu esteettiselle ja kokemukselliselle ulottuvuudelle silloin, kun ympäristö muokataan yksinomaan tehokkuuden, hygienian ja maksimaalisen näkyvyyden ehdoilla. Miksi hämäryys, epäsuoruus ja varjo ovat monissa kulttuureissa toimineet merkityksen säilyttäjinä eikä puutteina. Millä ehdoilla hitaus, vaimeus ja vaikeasti mitattavat, mutta merkitykselliset kokemukset lakkaavat olemasta kulttuurisia voimavaroja ja muuttuvat ongelmiksi, jotka halutaan poistaa näkyvyyden ja hallinnan nimissä, varjoista välittämättä? Tervetuloa Kirjarovion pariin.

Tässä Kirjarovion kahdennessakymmenennessä jaksossa käsittelemme kirjailija Juha Seppälää (s. 1956), yhtä suomalaisen nykyproosan keskeisistä nimistä. Seppälä aloitti uransa 1980-luvun modernistina, mutta hänet tunnetaan ennen kaikkea 1990-luvulta lähtien ilmestyneistä rakenteellisesti rohkeista ja yhteiskunnallisesti terävistä teoksistaan, kuten Super Market (1991) ja Suomen historia (1998). Jaksomme keskiössä on hänen romaaninsa Routavuosi (2004), joka liikkuu kahdella aikatasolla: 1900-luvun alun poliittisen väkivallan ja 2000-luvun alun Suomen välillä, useasti toisiinsa limittyen. Teoksessa tarkastellaan erityisesti suomalaisen sosiaalidemokratian luonnetta ja sen sosiaalista ilmapiiriä. Jaksossa laajennamme keskustelua myös anarkismiin, talouskysymyksiin, suomalaiseen sielunmaisemaan, radikalismiin, terrorismiin ja sosiaalidemokratian asemaan 2000-luvulla.

Kirjarovion 19. jakso käsittelee Oscar Wildeä. Oscar Wilden esseet ovat 1800-luvun lopun kirjallisen estetiikan ehkä johdonmukaisin ja samalla ristiriitaisin ilmaus. Tässä jaksossa tarkastelemme Wilden taide- ja kauneuskäsitystä Timo Hännikäisen suomentaman esseekokoelman Naamioiden totuus pohjalta. Keskustelussa avataan Wilden suhdetta tyyliin, valehteluun, kärsimykseen ja moraaliin – sekä siihen, miksi hänen ajatuksensa ovat edelleen käyttökelpoisia aikakaudella, jossa totuutta etsitään yhä useammin enneminkin tylsämielisen suoruuden kuin muodon ja tyylin kautta. Jaksossa keskustellaan esimerkiksi John Ruskinin moraalisesta estetiikasta, Walter Paterin platonismista, William Morrisin sosialismista sekä Yukio Mishiman tulkinnasta Wildestä itsetuhoisena esteetikkona. Pohdinnoissa nousevat esiin myös taidekritiikin tila ja metafyysinen ironia sekä kysymys siitä, mitä tarkoittaa esteettinen uskottavuus aikana, jolloin aitous ja vilpittömyys on nostettu kauneuden edelle.

Kirjarovion toisen kauden päätösjaksossa käsittelemme omaelämäkerta-, muistelmakirjallisuutta ja autofiktiota aina August Strindbergistä Seppo Heikinheimoon. Mukana myös Klaus Kinskin "Tarvitsen rakkautta" ja Werner Herzogin "Every Man For Himself and God Against All" ja monta muuta.Pohdimme tässä jaksossa missä menee liioittelun ja valheen ero - ja onko sillä merkitystä. Kirjarovio jää ansaitulle kesätauolle ja palaamme areenoille syksyllä. Paljon kiitoksia kaikille kuulijoillemme tästä kuluneesta vuodesta!

Tässä Kirjarovion 17. jaksossa perehdymme erilaisiin dystopioihin kirjallisuudessa. Dystopiat eivät ole pelkkiä synkkiä tulevaisuusvisioita, eivätkä vain kirjallisuuden lajityyppejä, vaan kulttuurisia diagnooseja – tapoja kartoittaa yhteiskunnan kollektiivista alitajuntaa. Dystopiaromaanit eivät ole pelkästään tulevaisuuden painajaisia – ne ovat aikansa ilmapuntareita, peilejä, joiden säröt paljastavat nykyhetken syvimmät pelot.Dystopian ytimessä on ajatus siitä, että jokin ihmisyyden tavoittelema hyvä muuttuu vääjäämättä irvikuvakseen, ja juuri siksi se on niin hyytävä: se näyttää meille itsemme siinä valossa, johon emme haluaisi katsoa. Se osoittaa meille, kuinka herkästi ihanteistamme tulee painolasteja ja miten helposti kauneimmatkin pyrkimyksemme muuttuvat tyhjiksi rituaaleiksi.Mikä meissä kaipaa järjestystä niin paljon, että suostumme vapauden myymiseen? Mikä meissä pelkää kaaosta enemmän kuin yksilöllisyyden menetystä? Mikä meissä toivoo, että jokin ulkopuolinen voima ottaisi vastuun – vaikka tietäisimme, mitä se meille maksaisi?Tässä Kirjarovion 17. jaksossa perehdymme erilaisiin dystopioihin kirjallisuudessa. DISCLAIMER: Tässä Kirjarovion episodissa kärsimme hieman teknisistä ongelmista ja se myöhästyi useamman päivän. Suuret pahoittelumme siitä. Tomin USB-hubi aiheutti hieman päänvaivaa, sillä leikkurin alle joutui kohta, missä herran mikki lakkasi toimimasta täysin.